Komealupiini

Komealupiini (Lupinus polyphyllus) on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Eurooppaan komealupiini päätyi rehu- ja koristekasvina. Suomeen kasvia tuotiin pääasiassa koristetarkoituksiin puutarhoihin. Sitkeänä ja hyvin leviävänä kasvina komealupiini karkasi istutuspaikoiltaan ympäröivään luontoon. Ensimmäisiä lupiini karkulaisia on havainnoitu Suomessa 1800 - luvun lopulla. Nykyään komealupiinia tavataan Pohjois-Suomessa asti.

Komealupiinin tunnistaa varmasti useimmat ihmiset. Näkeehän tätä kasvia teiden varsilla ja joutomailla pohjoisessa asti. Tämä monivuotinen hernekasvi kasvaa noin metrin korkeaksi ja kukkii kesä - heinäkuussa näyttävän värisin sinisin ja punaisin eri sävyin, joskus myös valkoisin kukin. Komealupiini tulee toimeen vähäravinteisessakin maassa, koska kasvi sitoo juurakon nystyröiden typpibakteerien avulla ilmakehästä typpeä omaan käyttöönsä.

Siemenestä leviävänä kasvina komealupiini on haasteellinen torjuttava. Päästessään maahan siemen muodostaa siemenpankin ja voi säilyä maaperässä itämiskykyisenä jopa kymmeniä vuosia. Siementen kypsyminen ja maaperään pääsy täytyisikin saada estettyä ja näin hillitä kasvin leviämistä.

Komealupiini jakaa useasti ihmisten mielipiteet. Toiset pitävät tästä kieltämättä värikkäästä kasvista ja toiset taas suorastaan inhoavat koko kasvia. Kokonaan Suomesta tätä kasvia ei saada enää hävitettyä, mutta leviämistä voidaan estää. Ongelmallisena kasvina komealupiini nähdään mm. siksi, että sen on havaittu vievän tilaa mm. perinteisemmiltä niittykasveilta ja vaikuttavan päiväperhospopulaatioihin. Sitkeänä ja vaatimattomiin olosuhteisiin sopeutuvana kasvina komealupiini on levinnyt myös hiekkapohjaisille mäntykankaille.

Ensimmäinen askel komealupiinin kuriin saamiseen on estää siementen leviäminen.

DSC_0191.JPG