karhunköynnös

Valkokarhunköynnös (Convolvulus sepium) mainittu kansallisessa vieraslajistrategiassa. Elämänlangaksikin tai kuristajakasviksi tätä kasvia joskus kuulee sanottavan. Kasvin alkuperästä ei ole täyttä varmuutta. Uusimpien tutkimusten mukaan karhunköynnös on tuotu Suomeen 1700 luvulla koristekasviksi. Juuren paloistakin kasvuun lähtevänä kasvina karhunköynnös on karannut monin paikoin luontoon.

Karhunköynnös on ruohovartinen monivuotinen köynnös. Vihreä maanpäällinen osa kuolee talven ajaksi, juurakko talvehtii. Kasvi kasvaa korkeutta 3 – 4 m kesän aikana kietuoutuen toisten kasvien ympärille. Kukka on valkoinen tai punakarhunköynnöksessä vaaleanpunainen. Kukkii heinä – elokuussa. Lehti on herttamainen.

Karhunköynnökset muodostavat pensaisiin kietoutuessaan jopa läpipääsemättömiä tiheikköjä, jotka vaikeuttavat liikkumista. Köynnökset myös peittävät helposti alleen parimetriset ja sitä matalammat kasvit. Kukkapenkissä kasvi on melkoinen riesa, jonka hävittäminen on hankalaa. Useasti käy niin, että karhunköynnöstä kaivetaan kukkapenkistä tai puutarhasta ja viedään kaivetut juurenpalat kompostiin tai tontin nurkalle, jossa kasvi jatkaa kasvuaan ja leviämistä. Myös maamassojen siirtelyn ja kasvien vaihdon yhteydessä karhunköynnös leviää helposti.

Kukkiessaan karhunköynnös on kieltämättä kaunis, mutta aiheuttaa todellista harmia levitessään luontoon. Kasvia täytyykin torjua ja sen luontoon leviäminen estää. Yksittäiset kasvit voi kaivaa pois. Kuivata tai mädätä ylöskaivetut juurakot ennen kompostointia tai toimita ne alueesi jätekeskukseen. Kasvin voi myös katkaista läheltä maanrajaa useaan kertaan kesässä. Katkaiseminen ei kasvia hävitä, mutta estää sitä tukahduttamasta muita kasveja.

Punakarhunköynnöksessä on vaaleanpunainen kukka

Karhunköynnös tukahduttaa kasvullaan muut kasvit ja muodostaa läpipääsemättömiä tiheikköjä.