Jättiputki ja muut haitalliset vieraslajit

Luovuutta luonnosta näyttely 1-28.2.2024 Lahti

Keskiviikko 31.1.2024 klo 17.45 - Miia Luontoturva

Viime vuodet on tullut liikuttua paljon luonnossa ja siellä on kerennyt haitallisten vieraskasvien lisäksi ihmetellä kaikkea muutakin.

Luonnossa liikkuessa mieli rauhoittuu ja myös luovuus pääsee tulemaan esiin. Metsämieli- ohjaaja koulutuksessa vahvistui ajatus siitä, että luonnossa mieli lepää ja rauhoittuminen antaa tilaa uusille ajatuksille.

Olen aina toivonut, että osaisinpa maalata. Luonnonlahjakkuutta ei taidemaalariksi edelleenkään ole, mutta oman elämän taiteilijaksi voi ryhtyä kuka vain!

Jokaisella on oma tapansa ilmaista itseään, tunteitaan ja tehdä omaa taidettaan eikä siinä ole vääriä tapoja. Täytyy vain uskaltaa päästää omista uskomuksistaan irti ja tuoda itsensä näkyväksi omalla tavallaan.

Minulla se tarkoittaa useimmiten värikästä värien sotkemista ja kaikenlaista askartelua, elämä ei ole niin vakavaa.

Maalaan sydämiä hönkiviä lohikäärmeitä ja olen oman elämäni kukkahattutäti, teen napeista koiria ja kissoja ja valokuvaan ympäröivää luontoa. Joskus tunteet ja ajatukset voivat tosin näkyä synkkinäkin väreinä ja myös ikävät tunteet saa tehdä näkyväksi.

Joskus kun mikään ei onnistu ja mieli maata viistää, voi olla paikallaan vaihtaa näkökulmaa ja siihenkin voi saada ajatuksia luonnosta.

Kaikenlaisia askarruksia on kertynyt niin paljon, että tein niistä Luovuutta luonnosta näyttelyn, joka on esillä Lahdessa Villähteellä lounaskahvila Lounaskorissa (Koritie 2 B, 2 kerros) 1-28.2.2024. Näyttelyn tiedot menoinfossa.

Iloa, väriä ja valoa elämään!

Vieraskasvien leviäminen rakentamisessa

Keskiviikko 10.1.2024 klo 16.29 - Miia Luontoturva

Ulkona liikkuessa tulee katseltua aina ympäristöä työnäön kautta, vaikka lomalla olisikin 😊 Tänään katselin aluetta, jonne on kaavoitettu tontteja ja rakentaminen siellä alkaa jossain vaiheessa. Heti pistin merkille, että alueella on paljon lupiinia, sen kun pystyy näin talviseen aikaankin näkemään. Viime kesänä kukkineiden lupiinien kuivuneet varret törröttivät hangessa hyvin tunnistettavina. Siemenkodan karvatkin näkyvät hyvin ja herneen palon muotoinen ”tasku”, jossa siemenet kehittyvät ja siementen kypsyessä palko poksahtaa auki roiskasten siemenet maahan.

Tuossakin kasvissa, jonka kuvasin on ollut varmaankin yli 100 siementä ja kuivuneita varsia näkyi kymmeniä ellei satoja. Eli maassa on melkoinen siemenpankki.

Rupesin miettimään, että mitä tapahtuu siemenille siinä vaiheessa, kun aluetta ryhdytään rakentamaan. Maanpinta on kuorrutettu siemenillä ja kun alueelle tulevat ensimmäiset työkoneet, on varmaa, että niiden renkaisiin / telaketjuihin siemeniä tarttuu. Siitä sitten siemenet voivat siirtyä koneiden mukana kauemmaksi alueella ja myös seuraavaan työkohteeseen. Alueella voidaan liikkua myös jalan tehden vaikkapa mittauksia ja erilaisia merkintöjä maastoon. Kosteasta myllätystä maasta tarttuu helposti siemeniä kengän pohjiin, josta ne voivat siirtyä seuraavaan kohteeseen tai vaikkapa kotipihaan. Maata kun ruvetaan siirtelemään rakennusvaiheessa siirretään samalla lupiinin siemeniä, jotka lähtevät kasvuun siellä minne siirretyt maat päätyvät. Toki alueella loikkii jänöjä ja sorkkaeläimiäkin näkyy liikkuvan, voihan siemenet siirtyä vaikka jönönkin varpaan välissä eteenpäin.

Haitallisia vieraslajeja ei enää myydä, mutta ne leviävät edelleen ja olisikin tarpeellista tiedostaa miten kasvit leviävät ja miten niiden leviämistä voisi ehkäistä. Mielessä kävi sekin, että kunnat voisivat kartoittaa vieraslajien varalta tontit, jotka ovat myynnissä ja jakaa tietoa siitä mitä kasveja tontilla on havaittu ja miten tulevat onnelliset kiinteistön omistajat voivat sitten kyseisiä vieraskasveja torjua. Ja tietysti urakoitsijoille myös tietoa, mitä vieraskasveja on havaittu, miten ne leviävät ja miten rakennusvaiheessa voidaan vähentää leviämistä. Mitenhän saisi kunnat ja rakennuspuolen innostumaan tästä…