Vuosi vaihtui, uusi edessä ja vihdoin talvi tuli paukkupakkasten saattelemana! Jättiputkien maanpääliset osat ovat talveksi kuolleet, mutta juurakot ja siemenet odottavat malttamattomana ilman lämpiämistä. Huhtikuun puolenvälin paikkeilla odotan näkeväni jättiputket seuraavan kerran.

Talvellakin voi tosin jättiputkia bongata. Kesällä kukkineet yksilöt jäävät talveksi pystyyn. Kukkineiden jättiputkien varret ovat kuivuneet ja useamman metrin korkuisina ne näkyvät surullisina rankametsinä alueilla, joissa jättiputkea on kasvanut ja kukkinut. Kuivuneet ranteenpaksuiset varret ovat pitkittäin uurteisia ja harmaan/ruskehtavan värisiä.

Talvellakin ympäristöään tarkkailemalla voi paikallistaa alueet, joissa jättiputkea kasvaa. Huhtikuussa, heti kun vaan sää sallii ja lumi on sulanut, niin jättiputki lähtee nopeaan kasvuun. Toukokuun puolessa välissä se on jo puoli metriä korkea ja heinäkuun alussa kukkivat yksilöt ovat liki neljä metriä korkeita.

Kevättä ja jättiputken kasvupyrähdystä odotellessa voi opetella tuntemaan jättiputken talviasussaan. Silloin tietää mitä alueita kannattaa keväällä ensimmäisenä tarkkailla.

Tässä kuvia auttamaan jättiputken tunnistamisessa talvella.

Kesällä kukkineen jättiputken varsi jää talveksi kuivuneena pystyyn. Varsi on ontto ja talvella kuivunut varsi on väriltään harmahtavan ruskea. Kuivuneet jättiputken varret tunnistaa talvella ympäristöstään helposti.

Kesällä kukkineen jättiputken kukinto pystyyn kuivuneessa varressa, on varsin komea näky kirkasta sinistä taivasta vasten.

Kukkineiden jättiputkien varret ovat talvellakin 2 – 3 metriä korkeat ja erottuvat esimerkiksi tässä metsäaukealla selvästi.

Kyllä Suomen luonto on sitten talvellakin kaunis!

Käyn talvella valokuvaamassa paikoissa, joissa tiedän tai olen kuullut jättiputkea olevan ja vaikka tässä kuvassa ei jättiputkea olekaan, niin laitan sen tähän silti.

Ihania pumpulipalloja syntyy lumesta! Kirkkaan sininen taivas ja hohtavan valkoinen lumi on niin rauhoittava näky! Sielu lepää maisemassa.