Jättiputki ja muut haitalliset vieraslajit
Jättiputken torjuntaaTorstai 20.10.2022 klo 17.49 - Miia Korhonen Kohta voi toivottaa jättiputkillekin heipat talven ajaksi ja keväällä sitten taas nähdään. Viimeisiä työkohteita käyn vielä läpi. Paikoissa, joissa ei ole enää vakituista asumista, pääsee jättis joskus huomaamatta villiintymään. Aikoinaan pihan komeaksi koristeeksi tuodut kasvit, pääsevät pikku hiljaa lisääntymään ja valtaamaan pahimmoillaan koko kiinteistön alueen. Kuvassa kukkineita jättiputkia, joiden siemenet ovat jo osaksi pudonneet maahan
Jättiputki oli hittikasvi joskus 70 ja 80 luvuilla, sitten pikkuhiljaa ruvettiin huomaamaan, miten hanakka se on leviämään ja kasvin käsittelyssä oli ongelmia, kun kasvineste iholla aiheutti iho-oireita. Monta tarinaa olen kuullut siitä, miten kasvi on omalle pihalle päätynyt ja millaisia palovammoja on siitä saatu. Eihän sitä tiedetty aikoinaan, minkälainen riesa kasvista voi tulla. Eikä tiedetä nykyisistäkään uusista puutarhankasveista, joita tuodaan ulkomailta. Ajan kanssa sitten huomataan, miten vieraskasvit käyttäytyvät meidän olosuhteissa ja mistä kasveista tulee niitä haitallisia ja niitä täytyy ruveta torjumaan. Jättiputken siemenet ovat litteitä ja keveitä, ne kulkeutuva helposti uusille alueille Jättiputken torjunta on monen vuoden työ. Sanonkin, että ainakin 10 vuotta täytyy valmistautua tekemään torjuntaa ja tarkkailua, jos jättiputken siemeniä on päässyt maahan. Yhdessäkin kukkivassa kasvissa on tuhansia siemeniä, joten ei ole ihme, jos kasvi valtaa isot alueet. Siemen on maassa itämiskykyisenä ainakin 10 vuotta eli uusia taimia saattaa putkahtaa esiin, vaikka pariin vuoteen ei olisi kasvia enää näkynytkään ja on jo itseään onnitellut, että nyt se on hävitetty. Monen vuoden torjuntatyö tietysti maksaa, jos sitä ei omin voimin pysty tekemään. Torjunnan tapoja miettiessä joutuukin ottamaan huomioon kustannukset. Minusta mukavin tilanne on silloin, jos pystyn auttamaan torjunnan alkuun, tekemään ensimmäisen torjuntakerran ja samalla opettamaan kiinteistön omistajaa jatkamaan torjuntaa itsenäisesti. Ainahan tämä ei ole mahdollista ja silloin täytyy miettiä miten mahdollisimman vähillä käyntikerroilla ja kustannuksilla saataisiin hyvä torjuntatulos. Jättiputkia olen torjunut peittämällä 8 vuotta ja se on toimiva tapa paikoissa, joissa maaston olosuhteet sen sallivat. Peittojen ulkopuolella kasvavat yksittäiset kasvit kaivetaan pois lapiolla juurineen tai poistetaan kukinnot. Kaukasianjättiputkihan kuolee kerran kukittuaan, mutta kukinnon poiston oikea ajankohta on tiedettävä. Kasvi, josta poistetaan kukinto liian aikaisin, tekee uuden kukinnon, joka täytyy myös poistaa. Joskus tulee torjuntapaikkoja, joissa voi käydä kustannussyistä vain kerran vuodessa tai joka toinen vuosi ja silloin on erityisen tärkeää miettiä torjuntatavat ja ajat. Torjuttavilla alueilla on huomioitava siementen leviämisen väylät ja paikoissa, joissa on paljon jättiputken siemeniä maassa, minulla on mukana kahdet kengät, toisilla tarvotaan torjuttavalla alueella ja kengät vaihdetaan, kun mennään alueen ulkopuolelle. Tällä yritän estää siementen leviämisen minun mukana. Kengän pohjat kannattaa aina tarkastaa, kun liikkuu alueilla, joissa jättiputken siementä on maassa. Kengän pohjiin tarttuu paljon muidenkin kasvien siemeniä ja siinä huomaamattamme siirrämme vaikka mitä kasveja eteenpäin. Mutta kohta tulee talvi, torjuntatyöläisen loma-aika siis, heitän työvaatteet nurkkaan ja keskityn heiluttelemaan varpaita keinutuolissa, uppoudun kaikenlaiseen askarteluun ja vaivun autuaaseen puoli horrokseen odottamaan kevättä. Kyllä elämä on mukavaa :) |
Avainsanat: jättiputki, torjunta, peittäminen, kaivaminen, kukintojen poisto, siemen, leviäminen |