Viimeisiä jouluruokia sulattelin ja kyläilyn lomassa tehtiin kävelyretkiä uusissa maastoissa. Mukana kävelyllä ollut metsästyskoira etsi hajuja rusakoista ja peuroista ja minä bongailin vieraskasveja matkan varrelta. Useita puutarhoista tuttuja kasveja näkyikin.

Näille kasveille mitä näin on yhtenäistä se, että ne leviävät siemenistä ja juuri sen vuoksi ne ovatkin päässeet leviämään luontoon.

Kurtturuusu on melko yleinen näky jo luonnossakin ja sehän on kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltu

Juhannusruusu

Hernepensaaseen törmää aina silloin tällöin luonnossa, siemenestä leviävänä lajina voi sekin päätyä yllättäviin paikkoihin. Kuvassa olevan kasvin määrittelin siperianhernepensaaksi.

Kanukan keltaiset tai punaiset oksat erottuvat talvisessa maastossa hyvin

Orapihlajaa on ruvennyt näkymään yhä enemmän luontoon levinneenä ja se on erityisen ikävä pitkien piikkiensä vuoksi, jotka lävistävät helposti kengän pohjan, kokemusta on...... Myös koirat voivat saada haavoja orapihlajan piikeistä ja hevosen kaviossa piikit ovat erityisen ikäviä. Kuvassa aitaorapihlaja.

Ulkoilun lomassa voi näin talvellakin havainnoida mitä kasveja sieltä omasta lähiympäristöstä löytyykään :)

Noista lajeista, joista otin kuvat, on haitalliseksi vieraslajiksi määritelty vain kurtturuusu, mutta huomattavaa on, että mitään puutarhankasvia ei saa päästää leviämään luontoon. Se tuttu ja tavallinenkin puutarhankasvi voi luontoon levitessään muodostua ongelmalliseksi kasviksi.