Jättiputki ja muut haitalliset vieraslajit

Luonnossa havaittua

Keskiviikko 9.10.2024 klo 17.50 - Miia Luontoturva

Syksyisellä kävelyllä tuli taas tehtyä luonnosta havaintoja. Siemenestä leviävät lajit ovat tähän aikaan siemenensä kehittäneet, kuten kävelyllä havaitsemani lupiinit ja kanadanpiiskut.

Tuntuu, että monikaan ei ole vielä tietoinen siitä, että haitallisten vieraskasvien luetteloon on lisätty kanadanpiisku (Solidago canadensis), korkeapiisku (S. altissima) ja isopiisku (S. gigantea). Kanadanpiisku on näistä yleisin, korkeapiiskusta ei tiedetä olevan varmistettuja havaintoja Suomessa.

Luonnossa kun havaitsee piiskun, on tärkeintä erottaa luonnonvarainen kultapiisku vierasperäisistä piiskuista, jotka on tuotu Suomeen koristekasveiksi. Näiden erottaminen onnistuu kyllä ja siitä olenkin kirjoittanut Luontoturvan blogiin.

1266_kanadanpiisku_haitallinen_vieraslaji_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Kanadanpiisku on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi

Katselin kävellessä, että harmillisesti lupiini on lähdössä leviämään tälläkin kyseisellä tieosuudella. Sitä ei näyttäisi vielä olevan paljoa, mutta parin vuoden päästä tilanne on jo hyvinkin toinen. Niin lupiinin, kuin muidenkin vieraslajien leviämiseen täytyy puuttua nopeasti. Pieneltä alalta torjunta on aina helpompaa ja myös halvempaa, jos torjuntatyön joutuu ostamaan.

1271_lupiini_leviaa_siemenista_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Lupiini leviää siemenistä

Tuntuu, että havaintoja uusista luontoon levinneistä vieraslajeista tulee jatkuvasti. Itse törmäsin kasviin nimeltä pirunkeppi eli piikkiaralia (Aralia elata).

1273_pirunkeppi_eli_piikkiaralia_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Pirunkeppi eli piikkiaralia

Tämä puumainenkasvi on pensaaksi luokiteltu, vaikka tälläkin yksilöllä korkeutta oli arviolta noin 5 metriä. Erikoisen näköinen kasvi, jolla piikikäs varsi ja näin syksyllä oli hyvin näkyvillä pienet sinertävän mustat marjat.

1274_Piikkiaralia_varren_piikit_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Piikkiaralian varsi on piikikäs. Marjat ovat pienet, halkaisijaltaan n.0,5cm

1275_piikkiaralia_lehdet_ja_marjat_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Minulla herää heti epäluulo, jos kasvissa on marjoja, koska silloin se todennäköisesti leviää siemenistä. Rupesin tutkailemaan maastossa tätä pirunkeppiä ja se oli selkeästi lähtenyt leviämään ympäristöönsä. Googlettelin kasvia ja selväksi tuli, että se leviää juurivesoilla, mutta myös siemenestä.

Suomessa tämä kasvi taitaa olla melko harvinainen puutarhan kaunistus ja monellakaan taimistolla ei tätä näyttänyt olevan myytävänä. Laji.fi sivustolla oli kuitenkin muutama havainto tästäkin lajista.

Eri lähteiden mukaan piikkiaralia selviytyy vyöhykkeillä I-III (IV). Ilmaston lämmetessä monet kasvit pystyvät tulevaisuudessa leviämään paljon hanakammin mihin on nyt totuttu. No, ehkä tuo piikkiaralia ei tule meillä yleistymään haitaksi asti, mutta joissain maissa se on kuitenkin luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi ja siitä lisää tästä.

Joka maailmankolkassa on varmasti ongelma jostain leviämään lähteneestä vieraslajista. Täältä katsottuna tuntuu eksoottiselta, että Floridassa burmanpyton käärme on vieraslaji, jota yritetään hävittää siellä. Lajin on arveltu levinneen luontoon, kun ihmiset ovat päästäneet lemmikeiksi ottamiaan käärmeitä luontoon.

Joitain vuosia sitten puhuttiin virtahevoista Kolumbiassa, joiden kanta oli lähtenyt leviämään rajusti, koska ihmisen toimesta niitä oli siellä päästetty luontoon.

Onneksi täällä meillä ei tuollaisia lajeja ole, omassa työssä helpommalta tuntuu torjua jättipalsamia tai vaikka jättiputkeakin, kuin pytonia tai virtahepoa…

Mutta ihminenhän se on syypäänä niin jättipalsamin kuin edellä mainitun esimerkin mukaisesti burmanpytoninkin leviämiseen. Muistutuksena, että mitään vierasperäistä lajia ei saa päästää leviämään luontoon.

Olen tästä ennenkin vinkannut, mutta verkossa julkaistusta Akaan taajametsien vieraskasvistosta saa hyvän kuvan siitä, mitkä vierasperäiset lajit ovat hanakoita leviämään luontoonkin. Tähän julkaisuun kannattaa tutustua!

Syksyisen kävelyn päätti hyvää mieltä tuova meidän luonnonlajimme, ukkoetana, joka meinasi polttopuiden mukana tulla sisälle asti. Jos alla olevaa kuvaa tarkastelee oikein tarkasti voi siinä havaita hämähäkin, joka oli vapaa matkustajana etanaan tarrautuneena.

1268_ukkoetana_luonnonlaji_ei_ole_haitallinen_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Ukkoetanan väri voi vaihdella, tämän nyt näkemäni veijarin pohjaväri oli ruskeahko, mutta keväällä näin ihan vaaleankin yksilön, siitä kuvia tässä.

Ja muistutuksena, ukkoetana EI ole haitallinen vieraslaji vaan ihan meidän symppis luonnonetanamme. Vertailukuvia ukkoetanasta ja haitallisesta vieraslajista, espanjansiruetanasta, löytyy tästä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: piisku, komealupiini, piikkiaralia, pirunkeppi, ukkoetana, aralia, elata

Kultapiisku luonnonkasvi, kanadanpiisku haitallinen vieraskasvi

Torstai 1.8.2024 klo 16.07 - Miia Luontoturva

Haitallisten vieraslajien luetteloon lisättiin elokuussa 2023 piiskuja, kanadanpiisku (Solidago canadensis), isopiisku (Solidago gigantea) ja korkeapiisku (Solidago altissima), jota ei ole tiedettävästi havaittu Suomessa. Lajilleen näiden piiskujen erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa eikä se ole tarpeellistakaan, koska mitään näistä lajeista ei saa enää kasvattaa. Tärkeintä on erottaa luonnonvarainen kultapiisku (Solidago virgaurea) näistä haitallisiksi luokitelluista lajeista ja se onnistuu kyllä.

Tässä kuvia havainnoimaan kanadanpiiskun ja kultapiiskun eroja.

1259_tunnista_piiskut_Miia_Korhonen_Luontoturva.fiJPG.JPG

Kiinnitä huomio kukintoon, kultapiiskun kasvutapa ja kukinto on pysty, suoraan ylöspäin, napakka, tiivis kasvu. Kanadanpiiskun kukinto taas hörsyää ympäriinsä, kukinnot näyttävät nuokkuvan ja repsottavan vaakatasossa ja maatakin kohden.

Itselle tulee aina mieleen, että kanadanpiisku on taivaanrannan maalari joka ottaa elämän löysin rantein hörsyten sinne tänne, turhia stressaamatta, kun taas kultapiisku on jämäkkä, jäykkä, suoraselkäinen, asiallinen eikä turhia kumartele mihinkään. Sitä voisikin miettiä kumpi haluaisi itse olla...

Siinä sitä lähti taas ajatus sivuraiteille :)

Mutta kukinnosta vielä, yläkuvasta voi verrata myös kukan kokoa. Kultapiiskun kukinta-aika on (kesä) heinä-elokuu ja kukat ovat isompia selkeästi erottuvia yksittäisiä kukkia, kun taas kanadanpiiskun kukat ovat pienempiä ja ryppäinä. Kanadanpiisku kukkii heinäkuun lopulta myöhäiseen syksyyn asti eli kukinnan ajankohdastakin voi jo päätellä mikä piisku on kyseessä.

1250_kanadanpiisku_Miia_korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Kanadanpiisku, haitallinen vieraskasvi 

1260_kultapiisku_luonnonkasvi_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Kultapiisku, luonnonkasvi, ei ole haitallinen

Luonnonkasveista on hyvää tietoa www.luontoportti.fi sivustolla. Luontoturvan valokuva-albumissa on lisää kuvia kultapiiskusta sekä haitallisiksi luokitelluista piiskuista.

Haitallisiksi luokitelluista piiskuista lisätietoa on www.vieraslajit.fi sivustolla ja sieltä löytyy tunnistuskaavio piiskuista. Huomioitavaa on, että tarhapiiskut eivät ole säädetty haitallisiksi vieraslajeiksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kanadanpiisku, piisku, kultapiisku

Piiskut

Sunnuntai 17.9.2023 klo 18.09 - Miia Korhonen

Haitallisten vieraslajien luetteloon lisättiin piiskuja, kanadanpiisku (Solidago canadensis), isopiisku (Solidago gigantea) ja korkeapiisku (Solidago altissima), jota ei ole tiedettävästi havaittu Suomessa.

Piiskut näkyvätkin nyt hyvin syksyisessä maastossa ja keltaisia kukintoja korkeissa varsissa onkin tullut bongailtuja ympäriinsä. Kanadanpiisku on ainakin itselle se tutuin, sen muistan jo lapsuudesta koristaneen mummolan mökin pihaa.

1198_Luontoon_levinneet_piiskut_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Luonnonvaraisen kultapiiskun (Solidago virgaurea) kukinto on erilainen kuin näiden vieraslajien luetteloon lisättyjen puutarhan kasveiksi tuotujen piiskujen. Lisäksi meillä on puutarhan kasveina tarhapiiskuja, joita ei ole luokiteltu haitallisiksi vieraslajeiksi.

1209_kultapiisku_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG
Kultapiisku kukkii heinä-elokuussa

Kultapiiskun kukinto on pysty ja yksittäiset kukat ovat isompia ja erottuvat selvemmin, kuin kanadan- tai isopiiskun kukat.

1208_piisku_haitallinen_vieraskasvi_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPGKanadan- ja isopiisku kukkivat elo-lokakuussa eli myöhemmin kuin kultapiisku

Kanadan- ja isopiiskun kukinnot leviävät sivuille ja ovat nuokkuvia. 

Tärkeintä on opetella erottamaan luonnonvarainen kultapiisku muista piiskuista, jotta ei hävitä tätä luonnonvaraista kasvia. Muuten piiskujen tunteminen lajilleen ei olekaan niin tärkeää. Luontoon levinnyt vierasperäinen piisku on hävitettävä jo senkin vuoksi, että mitään vierasperäistä kasvia ei saa päästää leviämään luontoon. Kultapiiskusta kuvia löytyy www.luontoportti.fi.

Piiskut voi kaivaa juurineen pois lapiolla ja juuret voi toimittaa jäteasemalle. Jos ei halua kaivamiseen ryhtyä voi kasvit niittää pariin kertaan kesällä. Oikein ajoitetuilla niitoilla estetään kasvin kukinta ja siementen kehittyminen. Useita vuosia jatkuva niitto tyrehdyttää kasvin kasvun.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: piiskut, kanadanpiisku, isopiisku, kultapiisku, tunnista