Jättiputki ja muut haitalliset vieraslajit

Mustapääetana

Torstai 29.10.2026 klo 17.53 - Miia Luontoturva

Mustapääetana (Krynickillus melanocephalus) on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Lajia on havaittu monin paikoin Suomessa ja esimerkiksi Yle uutisoi 28.10.26 lajin laajasta leviämisestä Lappeenrannassa.

Ensimmäiset omat havaintoni tein lajista tänään Lahdessa. Lokakuun lopun vesisateisessa ja lämpimässä ilmassa mustapääetana näyttää tulevan hyvin toimeen ja olevan liikekannalla. Havaitsemani yksilöt olivat jalkakäytävällä ja metsän rajassa.

1361_Mustapaaetana_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Laji on Suomessa uusi, ensimmäiset havainnot on tehty 2018 Sipoossa ja sen jälkeen laji on levinnyt laajasti. Vieraslajit.fi havaintokartan mukaan tällä hetkellä (10/26) pohjoisin havainto olisi Kemistä. Itse kuulin lajista vieraslajien seminaarissa 2019 ja siellä ennustettiin lajin leviävän Suomessakin ja tuo ennustus on kyllä paikkansa pitänyt.

Oletettavaa on, että mustapääetana leviää entistä laajemmalle ja onkin hyvä opetella se tunnistamaan. Tässä tunnistusapua

Mustapaaetanan_tunnistaminen_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Tähän väliin on hyvä muistuttaa, että suurin osa luonnossa esiintyvistä etanoistahan on ihan meidän luonnonlajistoa, kuten metsäetana ja ukkoetana. Näiden lajien kuvia ja juttua olen myös Luontoturvan blogiin laittanut useaan kertaan, aiheesta voi lukea mm. tästä. Samassa jutussa on kuva espanjansiruetanasta, joka on haitallinen vieraslaji. Ennen etanan torjuntaan ryhtymistä täytyykin opetella tunnistamaan haitalliset lajit haitattomista.

Etanoista tietoa löytyy mm. ötökkätieto.fi sivustolta. Vieraslajit.fi sivustolla on tietoa mustapääetanasta ja espanjansiruetanasta. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mustapääetana, tunnista

Komealupiinin naapurina

Torstai 15.10.2026 klo 17.14 - Miia Luontoturva

Useimmiten asioista löytyy hyviäkin puolia, kun vähän kaivelee. Ja nimenomaan vähän kaivelin, kun uudessa asuinpaikassa tien varrella on lupiinia. Mutta se hyvä puoli tässä on se, että maasto on hiekkapitoista ja lupiinin kaivaminen juurineen on melkein ilo, niin hyvin se lähtee :) 

1347_komealupiinin_typpinystyrat_juuressa_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPGLupiinin juuren typpinystyrät näkyvät "pallukoina" juuressa

Kesällä piti kiirettä enkä kerennyt paneutumaan oman lähialueen lupiinin torjuntaan muuten kuin niittämällä kasvustot useampaan kertaan kesän aikana, ettei uusia siemeniä pääse muodostumaan. Lupiinihan leviää siemenistä, jotka säilyvät maassa itämisykykyisenä vuosikymmeniä ja tärkeintä lupiinin leviämisen estämisessä on estää siementen maahan pääsy. Oikein ajoitetuilla niitoilla se onnistuukin hyvin.

Nyt kun ilma on viilennyt ja kiireet helpottanut on ollut aikaa tarttua lapioon. Niitetyt lupiinien kasvustot on rehevässä kasvussa, mutta siemenpalkoja niissä ei ollut. Suunnitelmana on pikku hiljaa saada lupiinit hävitettyä tienpätkältä ja metsän laidasta. Kaivamisen aloitin kauimmaisista yksittäisistä kasveista ja siitä kutistan niiden elintilaa tulevina vuosina. Kaivetut kasvit toimitin jäteasemalle.

1345_Komealupiinin_juuri_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Kaikkea en saa kerralla kaivettua, mutta suunnitelmani onkin monivuotinen. Enää uusia siemeniä en päästä maahan, osan kasvustoista niitän muutaman kerran kesässä ja kaivelen jaksamisen mukaan kasvustoja reunoilta keskustaan päin.

Joskus kysytään, että eikö kaivaminen vaan riko maanpintaa ja sen myötä maassa olevat siemenet lähtevät kasvuun. No, näinhän se on. Oma näkemykseni aiheeseen on, että paras on saada ensin isot vanhat elinvoimaiset juurakot kaivamalla pois ja sen jälkeen onkin hyvä, kun siemenet lähtevät itämään, jotta ne paljastavat itsensä ja kasvin saa taimena pois. Pienet lupiinin taimet on huomattavasti helpompi kitkeä / kaivaa juurineen maasta kuin vanhemmat kasvustot.

1353_Komealupiinin_taimi_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Yritän luoda lupiinista vapaata puskurivyöhykettä oman elinympäristön ympärille ja se tarkoittaa sitä, että käyn niittämässä myös läheisen yleisen tien vartta, koska siellä on lupiinia ja sieltä siemenet voi kulkeutua omallekin tielle. Lupiini samoin kuin muutkaan haitalliset vieraslajit ei kiinteistönrajoja tottele.

Tämä on tosiaan vuosien projekti, mutta sen olen oppinut, että vaikka vieraslajien torjunta on tärkeää, niin itseään ei kannata uuvuttaa silläkään. Ja joskus elämässä voi tulla vastaan tärkeämpiäkin asioita kuin vieraslajit. Hiljaa hyvä tulee ja vähän kerrallaan, tekee sen minkä jaksaa ja joka päivä ei tarvitse jaksaakaan. 

Leppoisaa ja rauhallista syksyä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: komealupiini, torjunta, kaivaminen, juuri, typpinystyrät

Rehuvuohenherne

Maanantai 5.10.2026 klo 10.00 - Miia Luontoturva

Sitä aina tulee matkoillakin pistettyä merkille mitä kasveja missäkin kasvaa. Saarenmaalla bongasin rehuvuohenherneen, joka kasvoi hyvin tien ja pellon välissä. Tien pientareen niittoalueen ulkopuolella sillä näytti olevan tilaa levittäytyä ja tietysti se tuosta tulee leviämään tulevina vuosina laajemmalle.

1342_rehuvuohenherne_Saarenmaalla_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.jpg

Suomessa rehvuohenherneeseen vielä harvemmin törmää, vaikka paikoitellen sitä voi olla runsaastikin. Parissa paikassa olen sitä käynyt kuvaamassa vuosien varrella. Luontoturvan blogissa vuodelta 2022, mainitsenkin kasvin.

Sinänsä rehuvuohenherne ei ole kovin uusi tuttavuus Suomessakaan, Yle otsikoi jo 2009 sen olevan haittakasvi.

Lutukka lehden numerosta 2/2025 voi lukea Panu Kuntun kirjoituksen kasvista ja sen torjuntakokeilusta Salossa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rehuvuohenherne, lutukka, lehti