Jättiputki ja muut haitalliset vieraslajit

Komealupiinin naapurina

Torstai 15.10.2026 klo 17.14 - Miia Luontoturva

Useimmiten asioista löytyy hyviäkin puolia, kun vähän kaivelee. Ja nimenomaan vähän kaivelin, kun uudessa asuinpaikassa tien varrella on lupiinia. Mutta se hyvä puoli tässä on se, että maasto on hiekkapitoista ja lupiinin kaivaminen juurineen on melkein ilo, niin hyvin se lähtee :) 

Lupiinin juuren typpinystyrät näkyvät "pallukoina" juuressa

Kesällä piti kiirettä enkä kerennyt paneutumaan oman lähialueen lupiinin torjuntaan muuten kuin niittämällä kasvustot useampaan kertaan kesän aikana, ettei uusia siemeniä pääse muodostumaan. Lupiinihan leviää siemenistä, jotka säilyvät maassa itämisykykyisenä vuosikymmeniä ja tärkeintä lupiinin leviämisen estämisessä on estää siementen maahan pääsy. Oikein ajoitetuilla niitoilla se onnistuukin hyvin.

Nyt kun ilma on viilennyt ja kiireet helpottanut on ollut aikaa tarttua lapioon. Niitetyt lupiinien kasvustot on rehevässä kasvussa, mutta siemenpalkoja niissä ei ollut. Suunnitelmana on pikku hiljaa saada lupiinit hävitettyä tienpätkältä ja metsän laidasta. Kaivamisen aloitin kauimmaisista yksittäisistä kasveista ja siitä kutistan niiden elintilaa tulevina vuosina. Kaivetut kasvit toimitin jäteasemalle.

Kaikkea en saa kerralla kaivettua, mutta suunnitelmani onkin monivuotinen. Enää uusia siemeniä en päästä maahan, osan kasvustoista niitän muutaman kerran kesässä ja kaivelen jaksamisen mukaan kasvustoja reunoilta keskustaan päin.

Joskus kysytään, että eikö kaivaminen vaan riko maanpintaa ja sen myötä maassa olevat siemenet lähtevät kasvuun. No, näinhän se on. Oma näkemykseni aiheeseen on, että paras on saada ensin isot vanhat elinvoimaiset juurakot kaivamalla pois ja sen jälkeen onkin hyvä, kun siemenet lähtevät itämään, jotta ne paljastavat itsensä ja kasvin saa taimena pois. Pienet lupiinin taimet on huomattavasti helpompi kitkeä / kaivaa juurineen maasta kuin vanhemmat kasvustot.

Yritän luoda lupiinista vapaata puskurivyöhykettä oman elinympäristön ympärille ja se tarkoittaa sitä, että käyn niittämässä myös läheisen yleisen tien vartta, koska siellä on lupiinia ja sieltä siemenet voi kulkeutua omallekin tielle. Lupiini samoin kuin muutkaan haitalliset vieraslajit ei kiinteistönrajoja tottele.

Tämä on tosiaan vuosien projekti, mutta sen olen oppinut, että vaikka vieraslajien torjunta on tärkeää, niin itseään ei kannata uuvuttaa silläkään. Ja joskus elämässä voi tulla vastaan tärkeämpiäkin asioita kuin vieraslajit. Hiljaa hyvä tulee ja vähän kerrallaan, tekee sen minkä jaksaa ja joka päivä ei tarvitse jaksaakaan. 

Leppoisaa ja rauhallista syksyä!