Jättiputki ja muut haitalliset vieraslajit

Piiskut

Sunnuntai 17.9.2023 klo 18.09 - Miia Korhonen

Haitallisten vieraslajien luetteloon lisättiin piiskuja, kanadanpiisku (Solidago canadensis), isopiisku (Solidago gigantea) ja korkeapiisku (Solidago altissima), jota ei ole tiedettävästi havaittu Suomessa.

Piiskut näkyvätkin nyt hyvin syksyisessä maastossa ja keltaisia kukintoja korkeissa varsissa onkin tullut bongailtuja ympäriinsä. Kanadanpiisku on ainakin itselle se tutuin, sen muistan jo lapsuudesta koristaneen mummolan mökin pihaa.

1198_Luontoon_levinneet_piiskut_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Luonnonvaraisen kultapiiskun (Solidago virgaurea) kukinto on erilainen kuin näiden vieraslajien luetteloon lisättyjen puutarhan kasveiksi tuotujen piiskujen. Lisäksi meillä on puutarhan kasveina tarhapiiskuja, joita ei ole luokiteltu haitallisiksi vieraslajeiksi.

1209_kultapiisku_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG
Kultapiisku kukkii heinä-elokuussa

Kultapiiskun kukinto on pysty ja yksittäiset kukat ovat isompia ja erottuvat selvemmin, kuin kanadan- tai isopiiskun kukat.

1208_piisku_haitallinen_vieraskasvi_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPGKanadan- ja isopiisku kukkivat elo-lokakuussa eli myöhemmin kuin kultapiisku

Kanadan- ja isopiiskun kukinnot leviävät sivuille ja ovat nuokkuvia. 

Tärkeintä on opetella erottamaan luonnonvarainen kultapiisku muista piiskuista, jotta ei hävitä tätä luonnonvaraista kasvia. Muuten piiskujen tunteminen lajilleen ei olekaan niin tärkeää. Luontoon levinnyt vierasperäinen piisku on hävitettävä jo senkin vuoksi, että mitään vierasperäistä kasvia ei saa päästää leviämään luontoon. Kultapiiskusta kuvia löytyy www.luontoportti.fi.

Piiskut voi kaivaa juurineen pois lapiolla ja juuret voi toimittaa jäteasemalle. Jos ei halua kaivamiseen ryhtyä voi kasvit niittää pariin kertaan kesällä. Oikein ajoitetuilla niitoilla estetään kasvin kukinta ja siementen kehittyminen. Useita vuosia jatkuva niitto tyrehdyttää kasvin kasvun.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: piiskut, kanadanpiisku, isopiisku, kultapiisku, tunnista

Marunatuoksukki

Sunnuntai 4.10.2020 klo 11.30 - Miia Korhonen

Marunatuoksukkiin (Artemisia vulgaris) olen harvemmin törmännyt, mutta nyt oli niin hyvä mahdollisuus ottaa kasvista kuvia, että oli pakko räpsiä tuntomerkeistä kuvaa.

1030_marunatuoksukki_kukinto_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPGMarunatuoksukin tähkämäiset kukinnot

Marunatuoksukki on kotoisin Pohjois-Amerikasta, Suomeen kasvi voi kulkeutua linnunsiementen mukana. On esitetty arvioita, että siemenet voivat säilyä maaperässä elinkykyisinä jopa 40 vuotta. Kasvi on pystykasvuinen ja haaroittuva. Korkeutta voi olla yli metrin.

1029_marunatuoksukki_voi_olla_voimakkaasti_allergisoiva_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Marunatuoksukki on asterikasveihin kuuluva kasvi, joka voi allergisoida voimakkaasti. Kasvi muistuttaa pujoa. Herkimmät voivat saada kosketuksesta iho-oireita.

1035_marunatuoksukki_lehti_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Marunatuoksukin lehti ja varsi

1033_marunatuoksukin_karvainen_varsi_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Kasvi on yksivuotinen ja leviää siemenistä. Myöhään kukkivana kasvina se ei kerkiä tuottamaan itävää siementä Suomessa tällä hetkellä, ilmaston muuttuessa voi tilanne olla toinen. Esiintymiä täytyy tarkkailla ja ryhtyä torjuntatoimiin, jos kasvi rupeaa tuottamaan itämiskykyisiä siemeniä ja leviämään.

1036_marunatuoksukki_vieraskasvi_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Kuvauspaikalle kasvi on voinut päätyä jossain vaiheessa linnunsiemenien mukana. Alueella on vanha pihapiiri, jossa on kaiveltu maata ja ehkä siemen on odotellut jo vuosia maassa saadakseen hyvät kasvuun lähtö olosuhteet. Maanmuokkauksen myötä siemen on voinut päätyä pintaan ja saada potkua itämiseen ja kasvuun. Aluetta tarkkaillaan ja katsotaan mitä sieltä ensi vuonna nousee.

Lisää kuvia kasvista on Luontoturvan kuva-albumissa.

Kasvit on kyllä kiehtovia ja aina kun törmää itselle uuteen kasviin vaikkapa kotipihassa, niin kannattaa ryhtyä selvittelemään mikä kasvi on kyseessä. Isoilta harmeilta voi välttyä, jos haitalliset ja helposti leviävät kasvit tunnistaa jo ensimmäisestä yksilöstä.

Marunatuoksukista voi ilmoittaa havaintoja Turun yliopiston siitepölytiedotukseen siitepolytiedotus@utu.fi tai 050 345 2398. Ilmoituksessa tulee kertoa kasvin löytöpaikka (katuosoite ja kuvaus löytöpaikasta tai GPS-koordinaatit), kasvien lukumäärä ja löytäjän yhteystiedot mahdollisia lisätietoja varten. Lajinmäärityksen varmistamiseksi ilmoitukseen on hyvä liittää mukaan kuva, mikäli se vain on mahdollista.

Myös vieraslajit.fi sivustolle voi kasvin havainnot ilmoittaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: marunatuoksukki, asterikasvi, vieraslaji, allergisoiva

Espanjansiruetana vai ukkoetana?

Tiistai 1.9.2020 klo 16.22 - Miia Korhonen

Yhä useammassa paikassa voi törmätä espanjansiruetanaan, joka on haitallinen vieraslaji ja jota kuullaan joskus sanottavan "tappajaetanaksi". Lahdessakin uusia esiintymiä on tullut kesän aikana tietoon. Espanjansiruetanan hävittäminen on melkoisen työlästä, jos se on päässyt leviämään jo laajoille alueille. Torjunnassa tarvitaan silloin alueen asukkaiden apua.

1025_espanjansiruetanan_koko_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPGEspanjansiruetana haitallinen vieraslaji

Lahdessa tiedotusta aiheesta on viety maastoon alueille, joista on tullut ilmoituksia espanjansiruetanoista.Tärkeää on kertoa myös ukkoetanasta, joka ei ole haitallinen.

Erota_espanjansiruetana_ukkoetanasta_Lahti_tiedotus_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Torjunnasta on saatu myös hyviä kokemuksia. 2016 löytyi Lahdesta alue, jossa poimin siruetanoita ämpärikaupalla. Alueelle oli tuotu paljon puujätettä, jonka alla etanat munivat ja viihtyivät hyvin. Alue siistittiin ja puujäte vietiin suoraan polttoon alueen jäteasemalle, jotta jätteen mukana ei päässyt leviämään etanat tai niiden munat.

0166_Espanjansiruetana_esiintyy_massoittain_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Jatkuvan keräämisen ja alueen siistimisen lisäksi käytettiin ferramol etanansyöttiraetta, jota laitettiin heti keväällä, kun etanat heräilee / kuoriutuu munista. Toinen kierros raetta laitettiin kesällä ja vielä loppukesästä kertaalleen. Alueelta on löytynyt tänäkin kesänä muutama etana, mutta alkutilanteeseen nähden tilanne on parantunut paljon. Hankalaksi kokokaan etanoiden hävittämisen alueelta tekee se, että alue on moottoritien penkereen läheisyydessä, jossa on paljon kivikkoon muodostuneita maakuoppia eli etanoille on siellä paljon kosteita kuoppia elää ja talvehtia.

1024_keraa_espanjansiruetanat_tyhjaan_astiaan_jossa_on_ruokaetikkaa_pohjalla_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Kerää espanjansiruetanat astiaan (maito/mehu/muovipurkki yms.), jossa on ruokaetikkaa pohjalla. Etana kuolee heti jouduttuaan etikkaan. Laita astia ja kuolleet etanat sekajätteeseen. Huomioi, että maitopurkista voi vuotaa läpi etikkaa.

1023_keraa_espanjansiruetanat_astiaan_jossa_on_ruokaetikkaa_pohjalla_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Asutusalueilla kaikkien alueen tahojen olisi osallistuttava espanjansiruetanan hävitystalkoisiin. Torjunnasta ja viime vuoden tunnelmista voi lukea lisää tästä.

Niin kuin jo tuossa aikaisemmin totesin, että meidän luonnon etana, ukkoetana, EI ole haitallinen ja sitä ei ole tarpeen hävittää.

1026_ukkoetanan_tunnistaminen_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Opettele siis erottamaan ukkoetana ja espanjansiruetana toisistaan ja vilkaise kirjoitukseni aiheesta tästä.

Lehtokotilosta ja espanjansiruetanasta voi lukea kirjottamastani jutusta Nekon blogista. Neko on Hämeenlinnalainen perheyritys, joka valmistaa ja jälleenmyy puutarhatuotteita.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: espanjansiruetana, tappajaetana, ukkoetana, torjunta, kerääminen, tunnista, iso, etana

Viinimäkikotilo ja muita nilviäisiä

Keskiviikko 18.12.2019 klo 8.56 - Miia Korhonen

Vanhempia valokuvia selatessa löysin kuvia viinimäkikotilosta (Helix pomatia), johon olen törmännyt Kouvolan seudulla. Tavalliseen lehtokotiloon (Arianta arbustorum) tottuneelle viinimäkikotilo olikin mielenkiintoinen uusi tuttavuus.

0956_viinimakikotilo_on_iso_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Viinimäkikotilon sanotaan olevan herkullista syötävää ja Suomeen se olisikin päätynyt ihmisten toimesta ja juuri syömätarkoitukseen. Tämä Etelä- ja Keski-Euroopassa luonnonvaraisena esiintyvän kotilon kuori on väriltään harmahtava, kermanvaalea tai kellertävänruskea, kooltaan noin 4 – 5 cm. Kierteitä kuoressa on 5 – 6.

0955_viinimakikotilon_kuori_on_oikealle_kierteinen_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Nykyisellä tietämyksellä viinimäkikotiloa ei pidetä haitallisena lajina, vaikka se meillä vieraslaji onkin. Siitäkin huolimatta mitään vieraslajia ei saa päästää luontoon. Näkemäni Kouvolan yksilökin oli alueelle päätynyt ihmisen toimesta, joka oli tarkoituksella päästänyt kotiloita luontoon. Viinimäkikotiloita pidetään myös lemmikkeinä terraarioissa ja jos harrastuksen lopettaa ei mitään terraarion lemmikkiä saa päästää luontoon! Yllättäviä ongelmia voi tulla kun omasta mielestään harmittoman eläimen vapauttaa luontoon, vaikka sen tekisi hyvässä tarkoituksessa.

0954_viinimakikotilo_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPGViinimäkikotilo (Helix pomatia) lisää kuvia Luontoturvan kuva-albumista

0511_lehtokotilo_syo_monenlaisia_kasveja_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG
Lehtokotilo (Arianta arbustorum) lisää kuvia Luontoturvan kuva-albumista

Vieraslajit.fi sivustolta voi lukea luontoon päätyneistä vierasperäisistä sammakoista sekä myös kissasta, jota ei ensi ajatuksella tule pidettyä vieraslajina, saati haitallisena. Haitalliseksi voidaan kuitenkin luokitella villiintyneet luonnonvaraisena elävät kissat, joita Suomessakin katsotaan olevan. Eli, minkä eläimen tahansa ottaa lemmikikseen, on siitä otettava vastuu ja huolehdittava siitä asianmukaisesti viimeiseen asti.

Toinen asia on sitten meille vahingossa esimerkiksi kasvien mukana päätyvät tuholaiset, kuten uutena lajina mustapääetana (Krynickillus melanocephalus). Lajia on jo havaittu Suomessa ja tänne se on päätynyt todennäköisesti taimien mukana. Aiheesta puhuttiin myös vieraslajiseminaarissa 2.12.19 Helsingissä.

Mustapaaetana_Lauri_Urho_seminaari_ja_tyopaja_vieraslajeista.jpgLauri Urho, seminaari ja työpaja vieraslajeista 2.12.19

Espanjansiruetanasta ja myös ukkoetanasta kirjoittelin viimeksi kesällä Luontoturvan blogiin, sieltä voi käydä tarkistamassa miltä ne näyttivätkään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viinimäkikotilo, Helix pomatia, iso, vaalea, etana, mustapääetana, krynickillus melanocephalus, lehtokotilo, espanjansiruetana, ukkoetana

Tunnistatko espanjansiruetanan?

Perjantai 23.8.2019 klo 18.29 - Miia Korhonen

Viime päivinä on satanut reilusti ja havaintoja espanjansiruetanoista on tullut minullekin useampia. Pahimmassa paikassa espanjansiruja oli ainakin parin sadan metrin matkalla kävelytiellä, ojissa sekä viherkaistalla ja paljon… Alueella onkin muhinut ongelma jo useiden vuosien ajan, mutta nyt etanat ovat päässeet lisääntymään niin paljon, että kaupungille tuli niistä ilmoitus.

0916_espanjansiruetana_on_sormen_paksuinen_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Asukkaille tullaan nyt jakamaan tietoa espanjansiruetanasta ja sen hävittämisestä. Viherkaistalle ja kävelytielle teen aamuisia lenkkejä ja keräilen etanat. Roskien poimintapihdit ovat näppärät etanoiden keräämisessä, jotka sitten tiputan kanisteriin, jossa on etikkaa. Kanisterin toimitan alueen jäteasemalle.

0904_espanjansiruetana_on_haitallinen_vieraslaji_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Pahimpiin pusikoihin, joissa etanat tuntuvat majailevan laitetaan ferramolinia, joka ainakin tällä hetkellä on luomuhyväksytty tuote. Ruokaviraston sivuilta näkee listauksen viljelyyn hyväksytyistä luomutuotteista ja niiden käyttöohjeet.

Espanjansiruetanan torjunnassa on tärkeää siistiä ympäristö, jotta muninta ja talvehtimispaikkoja jäisi mahdollisimman vähän. Erityisesti puuaines tuntuu houkuttelevan etanaa ja jos pihalla onkin maassa ylimääräisiä lautoja tms. kannattaa ne kerätä pois. Espanjansiruetana on kuivuudelle herkempi kuin lehtokotilo, joka pääsee kuivuuttakin suojaan kuoreensa. Myös kasvijätteet, avokompostit ja risukasat ovat oivia paikkoja espanjansiruetanoille sekä lehtokotiloille.

0917_espanjansiruetanat_Miia_Korhonen_luontoturva.fi.JPG

Kävin myös paikassa, jossa espanjansiruetanat olivat päässeet leviämään kasvimaalle ja siellä ne tekevätkin aikamoista tuhoa.

0918_espanjansiruetana_on_haitallinen_vieraslaji_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Kerääminen on tehokasta torjuntaa. Jokainen yksilö, jonka saa kerättyä tietää monta sataa uutta etanaa vähemmän. Tyhjät kanisterit ovat näppäriä keräämisastioita, jos niiden suuosuus vaan on tarpeeksi iso. Astiaan voi laittaa kiehuvaa vettä tai etikkaa, johon etanat kuolevat heti. Toiset mätkäsevät etanat hengiltä lapiolla ja hautaavat ne sitten maahan. Etanathan syövät kuolleet lajitoverinsa ja kuolleiden yksilöiden ympärille kerääntyy äkkiä syöjiä.

Lehtokotilosta kysellään myös paljon ja ainakin täällä Lahden seudulla se on ikävän yleinen. Sateisella ilmalla paikoitellen on kävelytietkin lehtokotiloiden valloittamat niin, että ei voi välttyä niiden päälle astumiselta. Samat torjuntakonstit tehoaa siihen kuin espanjansiruetanaankin. Laitoin videon pätkän youtubeen, siitä voi vielä vilkaista miltä lehtokotilo näyttikään.

0919_espanjansiruetanat_ja_lehtokotilo_syomassa_kuollut_espanjansiruetanaa_Miia_Korhonen_Luontoturva.fi.JPG

Kannattaa myös opetella tunnistamaan ukkoetana, joka ei ole haitallinen ja sitä ei ole tarpeen hävittää. Kirjoittelin espanjansiruetanan ja ukkoetanan eroista jo muutama vuosi sitten ja vanhasta kirjoituksesta Luontoturvan sivuilta voikin tarkistaa mitkä olivatkaan etanoiden erot.

Lisää espanjansiruetanoiden ja myös ukkoetanan kuvia kuva-albumista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: espanjansiruetana, lehtokotilo, raadonsyöjä, iso, etana, haitallinen, ukkoetana