Jättiputki ja muut haitalliset vieraslajit

Kurtturuusu, suositusta koristekasvista ongelmaksi

Keskiviikko 28.9.2016 klo 7.55 - Miia Korhonen

Kurtturuusu (Rosa rugosa) on varmasti kaikille tuttu näky. Kurtturuusua on käytetty paljon katujen ja teiden varsilla, koska se kestää hyvin tiesuolaa ja lumikuormaa. Myös kotipuutarhoihin kurtturuusua on istutettu paljon, kestävä kasvi kun on. Kestävyys ja leviämiskyky ovat usein toivottuja kasvin ominaisuuksia, kun niitä käytetään pihojen, puistojen ja teiden koristuksena. Ja tällaisista kasveista tuleekin sitten usein ongelmakasveja niiden levitessä hallitsemattomasti ympäristöön. Kurtturuusulle on käynyt juuri niin. Koillis-Aasiasta kotoisin oleva ja Suomeen koristekasviksi tuotu kurtturuusu leviää tehokkaasti juurivesoilla sekä siemenestä. Suuri siementuotanto takaa, että kasvi leviää laajallekin alueelle mm. lintujen mukana.

Kurtturuusu onkin nykyään luokiteltu erityisen haitalliseksi vieraslajiksi Suomessa. Erityisesti rannikon hiekkarannoilla se aiheuttaa isoja ongelmia vallaten tiiviillä kasvullaan helposti isoja alueita. Kurtturuusu tulee toimeen monenlaisessa kasvuympäristössä ja sitä näkeekin levinneenä tienpientareilla ja joutomailla Pohjois-Suomea myöden.

Kurtturuusun tunnistaa uurteisista syvän vihreän värisistä lehdistä, piikikkäästä varresta, jossa on usean eripituisia piikkejä tiheästi, kukka on vaaleanpunertava tai valkoinen, kiulukka on nauriin muotoinen.

Tunnista kurtturuusu

Valitse perinteisen kurtturuusun tilalle lajike, joka ei tuota paljoa juurivesoja eikä siemeniä. Vähempi kiulukan tuotanto tietää vähemmän siemeniä ja riski levitä hallitsemattomasti on pienempi. Istuttaessa uusia kasveja ota selvää kasvin leviämistavoista ja rajaa kasvualusta. Jos kasvi leviää siemenestä poista siemenet ennen niiden kypsymistä. Huolehdi etteivät kasvit leviä istutusalueensa ulkopuolelle.

Kurtturuusun hävittäminen isoilta alueilta on melkoisen työlästä, kaivaminen on tehokasta, mutta alueelle tahtoo aina jäädä jokunen juurenkappale, josta lähtee taas uutta kasvua. Hävittämisessä täytyy ollakin sitkeä ja isojen juurakoiden kaivamisessa on konetyöt tarpeen.

Toimita ylös kaivetut juurakot oman alueesi jätekeskukseen. Puutarhajätettä kipataan useasti oman tontin ulkopuolelle ojan, pellon tai metsän reunoille tai autiotonteille. Useasti takana tuntuu olevan ajatus, että kyllähän kasvijätteen voi luontoon viedä, kun maatuvaahan se on. Niinpä, mutta kasvijätteen seassa siirretään myös siemeniä ja juurenkappaleita uusille alueille. Myös lehtokotilon ja espanjansiruetanan munat siirtyvät helposti puutarhajätteen mukana. Jos puutarhajäte on ongelma sinun tontillasi, on se sitä myös ojassa tai tienvarrellakin, ongelma vain siirretään jonkun toisen harteille. Jos omalla tontilla ei ole mahdollisuutta kompostoida puutarhajätettä niin jätekeskukset ottavat sitä vastaan ja useassa paikassa ilmaiseksi.

Espanjansiruetana, haitallinen vieraslaji

Perjantai 9.9.2016 klo 19.17 - Miia Korhonen

Yhä useammalle espanjansiruetana on tuttu näky Pohjois-Suomea myöten. Espanjansiruetana on alkujaan Länsi-Euroopasta, josta se on saapunut Suomeen puutarhatuotteiden mukana ja laji luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi Suomessa.

Haittaa tämä suursyömäri aiheuttaa erityisesti puutarhoissa ja viljelmillä syöden lähestulkoon kaikkia kasveja sekä hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Espanjansiruetanan lima on todella sitkeää ja ikävä limavana jääkin paikkoihin, joissa se on kulkenut.

Espanjansiruetana täytyy tunnistaa, koska yhtä isokokoinen etana on meillä luontaisesti  esiintyvä ukkoetana, joka elelee pääasiassa metsissä, eikä esiinny suurina massoina. Ukkoetanasta ei ole viljelyksillä haittaa, eikä se ole haitallinen vieraslaji, joten älä hävitä ukkoetanaa!

Otin pari kuvaa ja yritän kuvien kautta havainnollistaa espanjansiruetanan ja ukkoetanan erot.

Espanjansiruetana

Espanjansiruetanaa esiintyy massoittain puutarhoissa, puistoissa, viljelyksillä. Se leviää erityisesti maansiirtojen, maa-aineksen, kasvien ja puutarhajätteen mukana. Alueella, jossa on paljon espanjansiruetanoita, niitä näkyy myös kävelyteillä ja poluilla.

Espanjansiruetanan yleisin väritys on likaisen punaruskea, mutta väri voi vaihdella punertavasta melkein mustaan. Jos mietit onko löytämäsi mötkylä espanjansiruetana, katso hengitysaukon sijainti. Espanjansiruetanalla hengitysaukko sijaitsee kilven etupäässä. Hengitysaukko on ainoastaan etanan oikealla puolella. Jalan reunassa on tummia pystyviivoja. Hännän pää on pyöreähkö. Kooltaan espanjansiruetana on täysikasvuisena reilut 10 cm ja paksuudeltaan noin peukalon paksuinen. Erityisesti sateen jälkeen näitä möhkäleitä näkee massoittain paikoissa joihin ne ovat päässeet pesiytymään.

Ukkoetana

Ukkoetana elää useimmiten metsissä syöden sieniä ja lahoavaa kasviainesta. Joskus harvemmin sitä voi nähdä erityisesti sammaloituneissa pihoissa.

Ukkoetana on harjaetana ja sillä onkin selässä selvästi näkyvä pitkittäinen harjas ja tyypillisesti tummat kylkijuovat, jotka voivat olla katkollisia, kuten kuvan yksilöllä. Muuten väritys voi vaihdella mustan, harmaan ja ruskean eri sävyissä. Hengitysaukko sijaitsee kilven takaosassa, oikealla puolella. Hännän pää on melko terävä. Kooltaan ukkoetana on samaa luokkaa kuin espanjansiruetana eli reilut 10 cm.

Jos lajitunnistuksen jälkeen päädyit siihen, että löytösi on espanjansiruetana niin silloin hävittäminen on tarpeen. Espanjansiruetana täytyy hävittää mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti, ilman tarpeetonta kärsimystä. Esimerkiksi kiehuvaan veteen tiputtaminen tappaa espanjansiruetanan nopeasti. Espanjansiruetanoita ei kannata käsitellä paljain käsin, sillä niiden limassa on listeria bakteeria.

Parasta aikaa espanjansiruetanan bongaukseen on aikainen aamu sateen jälkeen. Keväällä torjuntaan on parasta valmistautua toukokuussa. Kun lämpöä on riittävästi lähtevät espanjansiruetanat etsimään ruokaa ja valmistautuvat munimaan ensimmäisen satsin. Munia tulee keväästä syksyyn asti. Välttämättä espanjansiruetana ei tarvitse paria lisääntyäkseen, mutta useasti ne kuitenkin parittelevat.

Kuvassa kipollinen espanjansiruetanoita. Huomaa etanoiden väritys, osa on melko tummia ja osa punertavia.

Syksy on myös hyvää aikaa vähentää tuholaiskantaa. Syksyn sateet saavat myös espanjansiruetanat liikkeelle ja munimaan. Kerääminen on tehokas ja välttämätön torjuntakeino. Ympäristön kasvusto kannattaa pitää lyhyenä ja varmistaa että maahan ei ole jäänyt lautoja, muovia ym. minkä alla etanat voivat piileskellä. Espanjansiruetana ei kestä kuivuutta ja tätä kannattaa hyödyntää torjunnassa. Kannattaa myös miettiä mistä tuo puutarhaansa kasveja ja maa-ainesta, näiden mukana myös espanjansiruetanan munat ja myös aikuiset etanat päätyvät uusiin paikkoihin. Älä vie puutarhajätettä luontoon! Espanjansiruetana ja myös monet muut haitalliset vieraslajit leviävät erityisesti puutarhajätteen mukana.

Espanjansiruetanasta ja lehtokotilosta kirjoittelin lisää Nekon blogiin. Siellä on mm. vinkkejä aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen ja torjuntaan.

Espanjansiruetanan hävittämiseen tarvitaan ympäristöstään välittäviä ihmisiä ja talkoilla saadaankin hyviä tuloksia aikaan. Talkoilla siis espanjansiruetanoidenkin kimppuun!