Jättiputki ja muut haitalliset vieraslajit

Älä istuta japanintatarta pihaasi

Torstai 12.10.2017 klo 21.17 - Miia Korhonen

Tiedotusta vieraskasvilajien mahdollisista haitoista tarvitaan vielä paljon lisää. Jättiputken rupeaa jo moni tietämään ja sen haitat ovat paremmin tiedossa, mutta esimerkiksi japanintataren haitat ovat huonommin tiedossa.

Japanintatarhan on Euroopassa 100 pahimman vieraskasvilajin joukossa ja varmasti syystä. Ikävän usein sitä näkee Suomessakin levinneenä luontoon ja ihmiset jotka ovat sitä tontilleen joskus vuosia sitten istuttaneet ovatkin nyt kasvin kanssa pinteessä.

Ei siis kannata istuttaa japanintatarta eikä jättitatartakaan ja muidenkin isokokoisten tatarten kanssa kannattaa miettiä pariin kertaan.

Tälläkin pihalla on todennäköisesti tiedossa ongelmia tulevaisuudessa, kun toissa kesänä istutettu japanintatar riehaantuu leviämään ja kasvamaan. Törmäsin juuri myös kunnan istutuksiin joissa oli japanintatarta istutettu toissa vuonna. Siinä oli siis istutettu töitä tulevaisuuteen torjujille...

Vuosi sitten kirjoittelin myös tataresta.

Japanintataresta voi lukaista vieraslajit.fi ja lehtijuttuja mitä haittoja japanintatar on aiheuttanut muualla maailmalla voi lukea mm. Mirror ja Rawstory.com

Vieraskasvilajit puutarhassa ja vastuu ympäristöstä

Sunnuntai 23.10.2016 klo 18.24 - Miia Korhonen

Haitalliset vieraskasvilajit saapuvat uusille asuinalueilleen useimmiten koristekasveina puutarhoihin ja viheralueille. Tavallisesta puutarhakasvistakin voi tulla haitallinen, jos se päästetään leviämään istutusalueeltaan luontoon.

Esimerkiksi jättipoimulehti on suosittu puutarhan perenna, joka leviää helposti ja voi luontoon levitessään aiheuttaa ongelmia.

Haitallisiksi osoittautuneilla vieraskasvilajeilla on juuri niitä ominaisuuksia, joita puutarhankasveilta halutaan. Ne ovat kestäviä, hyvin leviäviä, kestävät Suomen ankaran talven, lyhyen kesän, tulevat toimeen karummassakin maaperässä ja tietysti ovat näyttävän näköisiä. Puutarhoissa halutaan kokeilla uusia kasveja, jotain erilaista. Ja hyvinhän sen ymmärtää, ihminen on utelias ja on mukava kokeilla uusia asioita. On hienoa saada jotain uutta puutarhaan ja nähdä, että saa uuden kasvin kasvamaan.

Tänä päivänä uusien kasvien hankkiminen on helppoa. Netistä saa tilattua mitä ihmeellisempiä kasveja. Matkoilla nähdään jokin todella ihana kasvi ja se halutaan myös omaan pihaan. Voi sitten kasvia katsellessa palata aina mielessään sille hienolle matkalle, josta kasvi on muistutuksena. Puutarhalehdissä ja ohjelmissa kerrotaan uutuuksista ja pian sen jälkeen niitä saa jo puutarhakaupoistakin ja taimistoilta ympäri Suomen. Ilmasto muuttuu ja yhä enemmän uusia lajeja tulee selviytymään Suomessakin. Niin asiat vain menevät, maailma muuttuu.

Kaikkien uusien kasvien, mahdollisuuksien ja innostuksen keskellä tulisi kuitenkin muistaa katsoa myös kauemmaksi kuin juuri siihen hetkeen. Pysähtyminen hetkeksi ja asioiden miettiminen on monessakin asiassa hyväksi, niin myös kasvien hankkimisessa.

Vastuu ympäristöstään olisi jokaisen tavallisen kotipuutarhurinkin muistettava. Kasvit tuovat iloa ja uudet hankitut kasvit puutarhassa tuovat erityistä iloa. Siinä vaiheessa, kun kasveja hankkii, on maltettava mielensä hetkeksi ja otettava selvää kasvista, jota on puutarhaansa tuomassa. Tärkeää on ainakin tietää miten kasvi leviää ja leviääkö se aggressiivisesti. Jos kasvin tiedoissa lukee: leviää voimakkaasti, kestää alasleikkuun ja tulee toimeen monenlaisessa ympäristössä niin kasvia istuttaessa on oltava erityisen tarkkana. Uusia kasveja voi toki istuttaa omaan pihaansa, kunhan ymmärtää kasvin ”metkut”.

Jos kasvilla on suuri siementuotanto ja siementen itämiskyky on suuri, on varauduttava ylimääräiseen työhön kasvin kanssa niin kauan kuin kasvi puutarhassa on. Siemenestä leviävän kasvin kukinnot täytyy poistaa ennen kuin siemenet kypsyvät tai jos kyseessä on pensas, esimerkiksi kurtturuusu tai terttuselja on kasvin marjat poistettava ennen kuin ne kypsyvät. Linnut levittävät monen kasvin siemeniä syömällä marjoja ja ulostamalla siemenet pitkänkin matkan päähän. Siemenestä leviäviä kasveja ei kannata istuttaa veden lähelle. Veden mukana siemenet voivat levitä pitkällekin.

Jättipalsami on haitallinen vieraslaji, joka leviää erityisesti kosteilla paikoilla

Siemenestä leviävästä kasvista hyvänä (tai siis huonona) esimerkkinä on jättiputki. Jättiputki on tuotu Suomeen koristekasviksi komean kasvunsa ja hyvän menestymisensä takia. Kasvista innostuneet ihmiset ovat menneinä vuosina ostaneet jättiputken taimia niin paljon, että kaupoilla ja taimistoilla on ollut vaikeuksia toimittaa sitä. Kysyntä on siis parhaimpina jättiputkien vuosina ylittänyt tarjonnan. Toiset saivat jättiputkensa siemeninä ulkomaanmatkoiltaan ja toisille onnellisille tuttavat jakoivat tämän erityisen hienon ja näyttävän kasvin taimia. Melko pian kuitenkin havaittiin, että tämä mahtava jättiläinen onkin todellinen ongelma. Jättiputki tuottaa paljon siemeniä, siementen itävyys on todella hyvä ja siemenet säilyvät maassa itämiskykyisenä ainakin 10 vuotta. Ongelma oli siis taattu jos jättiputken pihalleen istutti. Lisäksi jättiputken kasvineste yhdessä auringonvalon kanssa aiheuttaa palovammankaltaisia oireita, joille toiset ihmiset ovat herkempiä kuin toiset. Erityisen herkät ihmiset saavat jättiputken voimakkaasta hajustakin allergisia oireita.

Jättiputki tuottaa suuren määrän siemeniä, joiden itämiskyky on hyvä

Kasvin kohdalla josta sanotaan että se leviää maavarren avulla, juurella, juurivesoilla, rönsyillä tai lähtee kasvuun juuren paloistakin on myös varauduttava ongelmiin. Tällaisia kasveja istuttaessa on varmistettava, että kasvi pysyy sille tarkoitetulla alueella. Kasvit joilla juuristo ylettyy syvälle ja levittäytyy sivusuunnassa voi leviämisen estää esimerkiksi juuriestematolla. Kasvien, joiden juuristo ei yllä syvälle ja jotka leviävät rönsyillä, kasvualustan voi rajata upottamalla maahan noin 40 cm korkean reunuksen. Osa reunuksesta jätetään maanpinnalle estämään kasvien rönsyjen leviämisen istutusalueen ulkopuolelle.

Esimerkkinä juurella leviävistä kasveista ovat japanin- ja jättitatar, etelänruttojuuri sekä viitapihlaja-angervo. Nämäkin kasvit voivat aiheuttaa merkittävää haittaa päästessään leviämään ympäristöön ja estäen muiden kasvien kasvun kookkaalla ja tiheällä kasvullaan.

Etelänruttojuuri leviää juuren avulla ja on haitallinen vieraslaji

Oli kasvin leviämistapa millainen hyvänsä on istutusalueita tarkkailtava ja poistettava kasvit, jotka ovat mahdollisesti päässeet alueensa ulkopuolelle. Erityisen tärkeää on puutarhajätteen oikein käsittely. Helposti leviäviä kasveja ei kannata laittaa kompostiin tuoreeltaan. Juuret täytyy ensin kuivattaa tai mädättää, jotta kasvi ei lähde kasvuun kompostissa. Useasti kotikompostorin lämpö ei riitä tuhoamaan juuria. Erityisen hankalasti torjuttavien lajien, kuten tattarien juurakot kannattaakin toimittaa alueensa jätekeskukseen.

Siemenestä leviävien kasvien kukintoja, marjoja tai siemenkotia ei myöskään kannata laittaa kompostiin sellaisenaan. Siemenet selviävät usein kompostissa itämiskykyisenä ja voivat siirtyä kompostimullan mukana uusille alueille. Esimerkiksi jättiputken kukinnot kannattaa polttaa jos siihen on mahdollisuus tai toimittaa ne alueensa jätekeskukseen. Mitään puutarhajätettä ei saa viedä luontoon, ei edes haravointijätettä!! Haravointijätteenkin mukana kulkeutuu helposti siemeniä ja juurenpalojakin uusille alueille, puhumattakaan lehtokotiloiden ja espanjansiruetanoiden munista.

Viitapihlaja-angervo on levinnyt metsäaukealle puutarhajätteen huolimattoman käsittelyn seurauksena ja estää metsän uudistumista

Kasvien leviämistavoista ja huomioon otettavista asioista täytyy saada tietoa jo puutarhamyymälöistä ja taimistoilta. Myös puutarhalehdet ja ohjelmat voisivat olla hyvänä esimerkkinä ja kertoa mitä on otettava huomioon kasveja istuttaessa, jotta vältytään vieraskasvilajien leviämiseltä luontoon. Jo kouluissa voisi jakaa tietoa vieraslajien mahdollisista haitoista ympäristössä. Tarvittaisiinkin monen tahon yhteistyötä, jotta vieraslajien mahdolliset haitat ymmärrettäisiin paremmin.

Blogi jättiputkesta ja yrityksestä nimeltään Luontoturva Ky

Torstai 10.12.2015 klo 19.16 - Miia Korhonen

Luontoturva Ky yrityksen synty ja jättiputken koealue Lahdessa

Kiinnostukseni kasveihin ja rikkaruohoihin lähti varmasti jo lapsuudesta, silloin ei vieraslajeista puhuttukaan.  Muistan nyt jo edesmenneen mummoni olleen aina keväästä syksyyn mökillään kukkahattu päässä, saappaat jalassa, aseistautunut päästä varpaisiin rikkaruohon torjuntaan soveltuvilla välineillä. Mummoni antoi kyytiä kaikelle mikä uhkasi hänen komeaa perennapenkkiään tai vihannesmaitaan. Ei kasvanut porkkanan riveissä tai liljojen välissä rikkaruohoa. Torjunta-aineita ei käytetty vaan taisteluun käytiin hikipäässä harat ja kuokat viuhuen. Toisaalta yksi mummoni metodi rikkaruohojen torjunnassa oli syödä niitä. Eräätkin nokkoset ja voikukat ovat kulkeneet omankin ruuansulatuskanavani kautta.

Minäkin tähän taisteluun rikkaruohoja vastaan jouduin nuoruudessani osallistumaan, vaikka silloin olisin mieluimmin jossain varjoisassa nurkassa kirjoja lukenut. Samoin joka vuotinen perunan ja porkkanan kylvö ja nosto on piirtynyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Parasta näissä, silloin työleireiksi kutsumissani ajan jaksoissa, oli mummon tekemät lihapullat, jonne olivat sekaan ne rikkaruohotkin joutuneet.

Oman mummonmökin hankkiessani sain mökin mukana jatkuvat riesat nimeltään vuohenputki, piparjuuri, nokkonen, voikukka sekä karhunköynnös (eli elämänlanka, kuristajakasvi, isokierto, rakkaalla lapsella on monta nimeä…). Nämä kasvit ne kasvoivatkin vallan hyvin kukkapenkeissä, marjapensaiden alla ja yleensäkin pitkin tonttia. Näiden torjuminen oli jatkuvaa taistelua ja tilanteen mukaan oli kuka kulloinkin niskanpäällä. Välillä hetken tuntui, että luonto on antautunut ja antaa minun päättää mitä missäkin kasvaa. Kunnes meni viikko ja huomasin taas jääneeni alakynteen. Sitkeällä taistelulla sain kuitenkin vallattua kukkapenkit itselleni vaikka se vaatikin jatkuvaa tarkkailua, herpaantua ei saanut.

Tämä sama tulee mieleen, kun puhutaan nyt niin paljon tapetilla olevista vieraskasvilajeista. Erityisen haitalliset vieraskasvilajit, kuten jättiputki, täytyy hävittää Suomesta. Siihen sopii aseeksi sama asenne, kuin se, millä mökilläni pääsin perennapenkkejäni piinaavista kasveista eroon eli sitkeä taistelu ja jatkuva tarkkailu. Helppoa jättiputken torjunta ei ole, eikä sitä hetkessä olla Suomesta hävitetty, mutta mahdollista sen hävittäminen on! Jos mummoni tontille olisi erehtynyt jättiputki tulemaan, olisi kasvi saanut varmasti pikaisen lähdön. Siinä olisi mummo kukkahattu vinossa, lapiolla aseistautuneena näyttänyt jättiputkelle kuka sillä tontilla se pomo olikaan.

Mummoni energia ja asenne mielessä perustin yrityksen nimeltään Luontoturva Ky. Perusajatuksena on torjua vieraskasvilajeja ympäristönäkökohdat huomioiden sekä opastaa ja luennoida aiheesta.

Tutustuin jättiputkeen jo useampi vuosi sitten ja torjuin sitä edellisessä työpaikassani. Päätettyäni opiskella vielä hortonomiksi näin kypsemmällä iällä, halusin tehdä opinnäytetyön jättiputken torjunnasta. Työ olikin helppo toteuttaa Lahdessa, jossa kaupunki on jo vuosia ollut mukana torjumassa jättiputkea. Lahden kaupungin tuella sain tehdä koealueen, jossa kokeilin erilaisia menetelmiä jättiputken torjuntaan.

Ajatuksena oli ja on edelleen, löytää jättiputkelle lisää luontoystävällisiä torjuntatapoja. Tiedetään, että torjunta-aineet, joissa on glyfosaattia, tehoavat jättiputkeen, mutta uskon, että on olemassa myös muita tehokkaita tapoja. Kunhan ne vain löydetään! Lahti on pohjavesialuetta ja siellä halutaan asiat tehdä mahdollisimman ympäristöystävällisesti ja vastuullisesti. Kemiallista torjuntaa käytettäessä onkin tärkeää ottaa huomioon ympäristönäkökohdat ja tietysti myös itse torjujan terveys. Jättiputken torjunnassa voidaankin soveltaa integroitua kasvinsuojelua eli katsotaan tapauskohtaisesti millä keinolla tai eri keinojen yhdistämisellä torjutaan. Kemiallinen torjunta voi olla joissain tapauksissa se järkevin vaihtoehto, mutta myös mekaaniset toimenpiteet, kuten kaivaminen tai peittäminen voivat tulla kyseeseen. Keinon valintaan vaikuttavat esiintymän laajuus, sijainti, ympäröivä kasvusto sekä asiakkaan toiveet.

Perustettuani Luontoturva yrityksen jatkoin yhteistyötä Lahden kaupungin kanssa. Sain vuokrata Lahden  kaupungilta alueen, jonne olin perustanut kouluaikana jättiputken torjuntaa varten koealueen. Alueella kasvaa laaja jättiputkiesiintymä, joten sinne sai helposti tehtyä 33 kpl ruutuja, joiden koko on 3 x 4 metriä. Alueella kokeilin kesällä 2015 eri tuotteita jättiputken torjunnassa. Tuloksiin ja jättiputkeen pääsee tutustumaan opinnäytetyöni kautta tästä.

Keväällä 2016 näkee miten kesällä kokeilemani tavat ovat oikeasti tehonneet. Tämä blogi on perustettu siksi, että voin kertoa kuulumisia ja kokemuksia jättiputken koealueeltani. Tulen kuvien kera näyttämään miten jättiputken tunnistaa pienestä siementaimesta aina isoon 4 metriä korkeaksi yksilöksi asti. Havainnollistan myös erilaisia torjuntamenetelmiä joita käytän, sekä kerron erilaisista tekemistäni torjuntakokeista. Toivon myös, että Te lukijat kerrotte omista kokemuksistanne jättiputken tai muiden vieraskasvilajien kanssa ja mahdollisista ideoista ja ajatuksista, joita voisin kokeilla koealueellani.

Koealueeseen pääsee tutustumaan lehtiartikkelin kautta, jossa on alueelta otettua panoraamakuvaa.