Jättiputki ja muut haitalliset vieraslajit

Kuva-arvoitus

Torstai 25.2.2016 klo 22.53 - Miia Korhonen

Löydätkö jättiputken tästä kuvasta? 

Lue lisää »

Aurinko, merkki keväästä!

Tiistai 16.2.2016 klo 22.23 - Miia Korhonen

AURINKO!! Tänään oli niiiin hieno ilma ja jo tuulahdus keväästä, ainakin Lahden seudulla. Talvi on ihan kohta ohi. Enää kaksi kuukautta ja jättiputki on kasvussa! Kävin taas kuvailemassa jättiputkea koealueellani Lahdessa ja mietin viime kevättä.

Viime vuonna 19.4. jättiputki oli jo näin hyvässä kasvussa.

Kun kevättä kohden ollaan menossa on varmasti hyvä aika jo ruveta muistuttelemaan myös puutarhajätteen oikein hävittämisestä. Kukaanhan ei varmaan puutarhajätteitä vie luontoon, eihän? Vaaranahan siinä on, että puutarhajätteen mukana kulkeutuu juuren paloja ja siemeniä uusille alueille. Yksi syy myös jättiputken leviämiseen on puutarhajätteen huolimaton käsittely. Tässä esimerkki kuva siitä, mitä voi tapahtua, kun puutarhajäte viedään luontoon.

Kuvan alueelle on viety puutarhajätettä, jossa on ollut jättiputken siemeniä ja tuloksena alueella kasvaa sankka jättiputkien metsä. Kuten kuvasta näkyy, niin jättiputki voi todellakin vaikeuttaa metsän käyttöä. Kuka haluaa ruveta raivaamaan tietänsä jättiputkiviidakon läpi... Ainakaan t-paidassa ja shortseissa ei tuosta kannata yrittää mennä.

Huomattavaa on, että eläimet eivät tunnista jättiputkea (ei tietysti kaikki ihmisetkään) ja jos tuossa jättiputkien seassa juoksentelee vaikkapa koira, niin kyllähän jättiputken kasvineste koirankin iholle joutuessa aiheuttaa palovamman kaltaisia oireita. Jättiputken kasvineste on siis valolle herkistävä ja iholle joutuessaan kasvineste yhteisvaikutuksena auringonvalon kanssa aiheuttaa oireet. Jättiputken torjunta onkin tärkeä asia ja erityisen tärkeää se on tehdä oikein, tehokkailla tavoilla ja hyvin suojautuneena! Nyt kevään lähentyessä tulen näyttämään kuvia siitä, miten jättiputken tunnistaa ja miten torjuntaa voi tehdä.

Ihan vielä ei ole huolta jättiputken polttamasta, vielä voi ihailla jättiputkia lumen keskellä.

Olen ehkä hieman hassahtanut jättiputkiin, noihin ihanan kamaliin kasveihin! Jättiputken rungon uurteet ja kuopat ovat talvisessa maisemassa kuin elämä itse. Kauneus on katsojan silmissä!

Talvi ja jättiputki

Torstai 28.1.2016 klo 23.17 - Miia Korhonen

Talvi on hyvää aikaa suunnitella ensi kesän kuvioita jättiputken koealueelle Lahdessa. Toiveissa olisi saada jokin taho tai tahoja mukaan jollain lailla toimintaan. Ajatus voisi olla esimerkiksi, että ympäristöstään kiinnostunut yritys ostaisi Luontoturvalta työtunnin tai pari alueelle ja yritys olisi mukana kehittelemässä uusia ideoita ja tapoja torjuntaan.

Aluehan on huono esimerkki siitä mitä voi tapahtua, kun puutarhajätettä vie luontoon. Todennäköisesti jättiputki on päätynyt tällekin alueelle puutarhajätteen mukana tai vaihtoehtoisesti maansiirtojen seurauksena. Jotain hyvääkin asiassa on, alue sopii erinomaisesti koealueeksi, jossa etsitään jättiputkelle mahdollisimman ympäristöystävällisiä torjuntatapoja!

Muutamia ajatuksia on tullut mieleen, mitä uutta voisi kokeilla jättiputken torjunnassa, mutta ajatuksia täytyy vielä hieman jalostaa :) Sisäinen Pelle Peloton pyrkii esiin...

Tässä vielä lisää talvikuvia jättiputkista sekä koealueelta. Jättiputket ovat talvella kauniita, kun lumi koristelee ne eikä tarvitse varoa kivuliasta jättiputken kosketusta! Muista tarkkailla ympäristöäsi, saatat löytää yllättävistä paikoista kuivuneita paksuja rankoja, jotka tarkemmin katsottuna paljastuvatkin kesällä kukkineiksi jättiputkiksi!

Talvi on taittanut jättiputkenkin, joka on tehnyt tehtävänsä ja synnyttänyt kesällä kukinnon, kehittänyt siemenet ja mahdollistanut seuraavan jättiputkien sukupolven synnyn!

Tämä varsi on kesällä 2014 kukkineen jättiputken ja varsi on edelleen kuivuneena pystyssä! Väri vain on varressa haalistunut, mutta sitkeästi se törröttää yksin pellon reunassa pystyssä.

Vaikea uskoa, että kolmen kuukauden kuluttua jättiputki on herännyt talviuniltaan ja maalannut tämän maiseman vihreäksi räjähtävän nopealla kasvullaan!

Tunnista jättiputki talvella

Sunnuntai 10.1.2016 klo 13.37 - Miia Korhonen

Vuosi vaihtui, uusi edessä ja vihdoin talvi tuli paukkupakkasten saattelemana! Jättiputkien maanpääliset osat ovat talveksi kuolleet, mutta juurakot ja siemenet odottavat malttamattomana ilman lämpiämistä. Huhtikuun puolenvälin paikkeilla odotan näkeväni jättiputket seuraavan kerran.

Talvellakin voi tosin jättiputkia bongata. Kesällä kukkineet yksilöt jäävät talveksi pystyyn. Kukkineiden jättiputkien varret ovat kuivuneet ja useamman metrin korkuisina ne näkyvät surullisina rankametsinä alueilla, joissa jättiputkea on kasvanut ja kukkinut. Kuivuneet ranteenpaksuiset varret ovat pitkittäin uurteisia ja harmaan/ruskehtavan värisiä.

Talvellakin ympäristöään tarkkailemalla voi paikallistaa alueet, joissa jättiputkea kasvaa. Huhtikuussa, heti kun vaan sää sallii ja lumi on sulanut, niin jättiputki lähtee nopeaan kasvuun. Toukokuun puolessa välissä se on jo puoli metriä korkea ja heinäkuun alussa kukkivat yksilöt ovat liki neljä metriä korkeita.

Kevättä ja jättiputken kasvupyrähdystä odotellessa voi opetella tuntemaan jättiputken talviasussaan. Silloin tietää mitä alueita kannattaa keväällä ensimmäisenä tarkkailla.

Tässä kuvia auttamaan jättiputken tunnistamisessa talvella.

Kesällä kukkineen jättiputken varsi jää talveksi kuivuneena pystyyn. Varsi on ontto ja talvella kuivunut varsi on väriltään harmahtavan ruskea. Kuivuneet jättiputken varret tunnistaa talvella ympäristöstään helposti.

Kesällä kukkineen jättiputken kukinto pystyyn kuivuneessa varressa, on varsin komea näky kirkasta sinistä taivasta vasten.

Kukkineiden jättiputkien varret ovat talvellakin 2 – 3 metriä korkeat ja erottuvat esimerkiksi tässä metsäaukealla selvästi.

Lue lisää »

Jättiputki joulun alla

Lauantai 19.12.2015 klo 22.18 - Miia Korhonen

Blogi jättiputkesta ja yrityksestä nimeltään Luontoturva Ky

Torstai 10.12.2015 klo 19.16 - Miia Korhonen

Luontoturva Ky yrityksen synty ja jättiputken koealue Lahdessa

Kiinnostukseni kasveihin ja rikkaruohoihin lähti varmasti jo lapsuudesta, silloin ei vieraslajeista puhuttukaan.  Muistan nyt jo edesmenneen mummoni olleen aina keväästä syksyyn mökillään kukkahattu päässä, saappaat jalassa, aseistautunut päästä varpaisiin rikkaruohon torjuntaan soveltuvilla välineillä. Mummoni antoi kyytiä kaikelle mikä uhkasi hänen komeaa perennapenkkiään tai vihannesmaitaan. Ei kasvanut porkkanan riveissä tai liljojen välissä rikkaruohoa. Torjunta-aineita ei käytetty vaan taisteluun käytiin hikipäässä harat ja kuokat viuhuen. Toisaalta yksi mummoni metodi rikkaruohojen torjunnassa oli syödä niitä. Eräätkin nokkoset ja voikukat ovat kulkeneet omankin ruuansulatuskanavani kautta.

Minäkin tähän taisteluun rikkaruohoja vastaan jouduin nuoruudessani osallistumaan, vaikka silloin olisin mieluimmin jossain varjoisassa nurkassa kirjoja lukenut. Samoin joka vuotinen perunan ja porkkanan kylvö ja nosto on piirtynyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Parasta näissä, silloin työleireiksi kutsumissani ajan jaksoissa, oli mummon tekemät lihapullat, jonne olivat sekaan ne rikkaruohotkin joutuneet.

Oman mummonmökin hankkiessani sain mökin mukana jatkuvat riesat nimeltään vuohenputki, piparjuuri, nokkonen, voikukka sekä karhunköynnös (eli elämänlanka, kuristajakasvi, isokierto, rakkaalla lapsella on monta nimeä…). Nämä kasvit ne kasvoivatkin vallan hyvin kukkapenkeissä, marjapensaiden alla ja yleensäkin pitkin tonttia. Näiden torjuminen oli jatkuvaa taistelua ja tilanteen mukaan oli kuka kulloinkin niskanpäällä. Välillä hetken tuntui, että luonto on antautunut ja antaa minun päättää mitä missäkin kasvaa. Kunnes meni viikko ja huomasin taas jääneeni alakynteen. Sitkeällä taistelulla sain kuitenkin vallattua kukkapenkit itselleni vaikka se vaatikin jatkuvaa tarkkailua, herpaantua ei saanut.

Tämä sama tulee mieleen, kun puhutaan nyt niin paljon tapetilla olevista vieraskasvilajeista. Erityisen haitalliset vieraskasvilajit, kuten jättiputki, täytyy hävittää Suomesta. Siihen sopii aseeksi sama asenne, kuin se, millä mökilläni pääsin perennapenkkejäni piinaavista kasveista eroon eli sitkeä taistelu ja jatkuva tarkkailu. Helppoa jättiputken torjunta ei ole, eikä sitä hetkessä olla Suomesta hävitetty, mutta mahdollista sen hävittäminen on! Jos mummoni tontille olisi erehtynyt jättiputki tulemaan, olisi kasvi saanut varmasti pikaisen lähdön. Siinä olisi mummo kukkahattu vinossa, lapiolla aseistautuneena näyttänyt jättiputkelle kuka sillä tontilla se pomo olikaan.

Mummoni energia ja asenne mielessä perustin yrityksen nimeltään Luontoturva Ky. Perusajatuksena on torjua vieraskasvilajeja ympäristönäkökohdat huomioiden sekä opastaa ja luennoida aiheesta.

Tutustuin jättiputkeen jo useampi vuosi sitten ja torjuin sitä edellisessä työpaikassani. Päätettyäni opiskella vielä hortonomiksi näin kypsemmällä iällä, halusin tehdä opinnäytetyön jättiputken torjunnasta. Työ olikin helppo toteuttaa Lahdessa, jossa kaupunki on jo vuosia ollut mukana torjumassa jättiputkea. Lahden kaupungin tuella sain tehdä koealueen, jossa kokeilin erilaisia menetelmiä jättiputken torjuntaan.

Ajatuksena oli ja on edelleen, löytää jättiputkelle lisää luontoystävällisiä torjuntatapoja. Tiedetään, että torjunta-aineet, joissa on glyfosaattia, tehoavat jättiputkeen, mutta uskon, että on olemassa myös muita tehokkaita tapoja. Kunhan ne vain löydetään! Lahti on pohjavesialuetta ja siellä halutaan asiat tehdä mahdollisimman ympäristöystävällisesti ja vastuullisesti. Kemiallista torjuntaa käytettäessä onkin tärkeää ottaa huomioon ympäristönäkökohdat ja tietysti myös itse torjujan terveys. Jättiputken torjunnassa voidaankin soveltaa integroitua kasvinsuojelua eli katsotaan tapauskohtaisesti millä keinolla tai eri keinojen yhdistämisellä torjutaan. Kemiallinen torjunta voi olla joissain tapauksissa se järkevin vaihtoehto, mutta myös mekaaniset toimenpiteet, kuten kaivaminen tai peittäminen voivat tulla kyseeseen. Keinon valintaan vaikuttavat esiintymän laajuus, sijainti, ympäröivä kasvusto sekä asiakkaan toiveet.

Perustettuani Luontoturva yrityksen jatkoin yhteistyötä Lahden kaupungin kanssa. Sain vuokrata Lahden  kaupungilta alueen, jonne olin perustanut kouluaikana jättiputken torjuntaa varten koealueen. Alueella kasvaa laaja jättiputkiesiintymä, joten sinne sai helposti tehtyä 33 kpl ruutuja, joiden koko on 3 x 4 metriä. Alueella kokeilin kesällä 2015 eri tuotteita jättiputken torjunnassa. Tuloksiin ja jättiputkeen pääsee tutustumaan opinnäytetyöni kautta tästä.

Keväällä 2016 näkee miten kesällä kokeilemani tavat ovat oikeasti tehonneet. Tämä blogi on perustettu siksi, että voin kertoa kuulumisia ja kokemuksia jättiputken koealueeltani. Tulen kuvien kera näyttämään miten jättiputken tunnistaa pienestä siementaimesta aina isoon 4 metriä korkeaksi yksilöksi asti. Havainnollistan myös erilaisia torjuntamenetelmiä joita käytän, sekä kerron erilaisista tekemistäni torjuntakokeista. Toivon myös, että Te lukijat kerrotte omista kokemuksistanne jättiputken tai muiden vieraskasvilajien kanssa ja mahdollisista ideoista ja ajatuksista, joita voisin kokeilla koealueellani.

Koealueeseen pääsee tutustumaan lehtiartikkelin kautta, jossa on alueelta otettua panoraamakuvaa.