Jättiputki ja muut haitalliset vieraslajit

Jyväskylän viherpäivillä haitalliset vieraslajit

Lauantai 11.2.2017 klo 8.08 - Miia Korhonen

Jyväskylän viherpäivät 8-9.2.17 oli antoisa kokemus! Luontoturvan osastolle kyhäsin hyllykön, jonka päälystin mustalla kankaalla ja laitoin kuvia vieraslajeista esille. Halusin näyttää erityisesti miltä jättiputki näyttää pienenä siementaimena ja millainen on sen siemen. Kesällä keräilin jättiputken siementaimia ja niitä kuivailin, prässäilin ja laminoin. Nyt oli hyvä mahdollisuus viedä näytille kesän piperrykset ja havainnollistaa millaiselta jättiputki näyttää kasvun alkuvaiheissa.

Tein myös julisteen, johon kokosin hieman vähemmän tunnettuja vieraslajeja, kuten lammikki ja rehuvuohenherne.

Paljon puhetta sai aikaiseksi myös espanjansiruetanasta, kurtturuususta ja viitapihlaja-angervosta, joka on paikallisesti haitallinen / tarkkailtava laji.

Pääsin myös puhumaan seminaarissa ja se olikin hieno juttu! On aina mukava puhua itseä innostavasta aiheesta ja saada keskustelua aikaiseksi.

Ja jos tiedotuksessa tarvitsee apua, niin yhteyttä Luontoturvaan! Kuvia, tekstejä ja tiedotusmateriaalia haitallisiin vieraskasvilajeihin liittyen on valmiina. Niistä sitten vaan räätälöidään asiakkaalle sopiva kokonaisuus.

Kiinnostus haitallisiin vieraslajeihin on suuri ja monia hyviä keskusteluja kävinkin aiheesta!! Jatketaan samaan malliin, puhutaan ja vaihdetaan kokemuksia tämän tärkeän aiheen ympärillä.

Vanha päättyy, uusi alkaa

Perjantai 23.12.2016 klo 19.00 - Miia Korhonen

Vuosi lähenee loppuaan ja uusi on taas alkamassa. Uusia ajatuksia on vuoden mittaan kerääntynyt paljon. Haitallisista vieraslajeista puhutaan tulevaisuudessa varmasti enemmänkin ja yhä useammat tietävät ainakin jättiputken, jättipalsamin ja lupiinin.

Monet kaupungit ja kunnat ovat heränneet huomaamaan alueillaan riehuvan jättipalsamien tilanteen ja talkoita järjestetäänkin usean kaupungin ja kunnan alueella. Näin esimerkiksi Lahdessa, jossa Luontoturvakin on mukana talkoiden järjestämisessä. Talkoiden aikatauluista ym. tulee piakkoin lisää tietoa Luontoturvan sivuille.

Myöskin luentoja, kursseja, valokuvanäyttelyitä ja infotilaisuuksia haitallisiin vieraslajeihin liittyen on luvassa tulevana vuotena. Niitä lisäilen tapahtumat lehdelle.

Nyt on kuitenkin aika rauhoittua suklaarasia kainalossa viltin alla ja kerätä voimia pari päivää, jotta jaksaa toivottaa tervetulleeksi vuoden 2017!

Tunnistatko kuvan kauniit siemenet?

Harmittoman ja hauskan näköisiä siemeniä, mutta sitten niistä kasvaakin ei niin harmiton ja kiva kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum)...

Kesän huomioita luontoon levinneistä lajeista

Maanantai 14.11.2016 klo 8.53 - Miia Korhonen

Talvi on aluillaan ja nyt on hyvä aika summata menneen kesän huomioita. Kesällä tuli liikuttua ympäri Suomen tutustumassa haitallisten vieraskasvilajien tilanteeseen. Eri paikoissa oli hieman eri lajit ongelmana, mutta yksi yhteinen riesa tuntui löytyvän joka paikasta, jättipalsami. Jättipalsami on levinnyt ympäri Suomen ja nyt siitä haluttaisiinkin eroon. Kasvihan on tuotu tänne puutarhakasviksi, mutta tehokkaasti siemenestä leviävänä lajina jättipalsami on harpannut nopeasti puutarhoista luontoon.

Jättipalsami valtaa nopeasti isoja alueita estäen muiden kasvien kasvun

Jättiputken torjuntaan on ryhdytty monin paikoin toden teolla, mutta tehtävää on vielä paljon. Vaikka jättiputken haitoista on puhuttu jo vuosia, eivät kaikki edelleenkään miellä sen torjuntaa niin kovin tärkeäksi. Tähän on kylläkin tulossa muutos, nythän kansallinen vieraslajilaki sekä vieraslajiasetus tuovat maanomistajalle velvoitteita jättiputkien suhteen. Myöskin keltamajavankaalia torjutaan kansallisen vieraslajilain ja –asetuksen voimin.

Maanomistajalla on velvoitteita jättiputken torjunnassa ja leviämisen estämisessä

Mitä enemmän haitallisiin vieraslajeihin tutustuu, sitä enemmän niitä näkee. Huolestuneena pistin merkille, että isot tattaret, kuten japanintatar on levinnyt yllättävän monessa paikassa. Tattarien haitoista pitääkin puhua enemmän ja torjuntaan kannattaa alkaa heti. Tattaret ovat hankalia torjuttavia ja niiden leviäminen täytyy estää.

Tatar on levinnyt ulkoilutien varteen puutarhajätteiden mukana

Pienoisena yllätyksenä tuli viitapihlaja-angervon aggressiivinen leviäminen metsäaukeilla, jossa se voikin olla todellinen riesa ja hankala poistettava. Puutarhajätteen luontoon viemisen seurauksena oli havaittavissa, että myös etelänruttojuuri on levinnyt monin paikoin.  Erityisesti jäi mieleen paikka, jossa ruttojuuri oli levinnyt ulkoilureitin varrella, jonne kasvi oli selkeästi matkannut kottikärryillä läheisistä omakotitaloista…

Etelänruttojuuri on matkannut kottikärryillä puutarhasta ulkoilureitin varteen ja kestää pari kertaa kesässä tehtävän piennarniiton

Espanjansiruetana yleistyy hälyttävää vauhtia ja sen torjuntaan kannattaa kiinnittää huomiota. Lahdessa on pakon edestä totuttu lehtokotiloihin, mutta nyt näyttää, että espanjansiruetana yrittää myös kotiutua tänne! Se on estettävä. Lehtokotilot ovat jo tarpeeksi ikäviä, mutta reilut 10 cm pitkät espanjansiruetanat ovat ihan omaa luokkaansa.

Espanjansiruetana yleistyy kovaa vauhtia

Erityisesti rannikon hiekkarantoja valtaa kurtturuusun perinteinen muoto, joka estää rantojen käyttöä. Kurtturuusun leviäminen täytyykin saada kuriin. Huomattavaa kuitenkin on, että kaikki ruusut eivät ole haitallisia. On jalostettu myös vähemmän kiulukoita tuottavia lajikkeita, jotka myöskään eivät tee paljoa juurivesoja. Jos omassa pihassa on sitä perinteistä kurtturuusua, kannattaa ne vaihtaa vähemmän ongelmallisiin kasveihin.

Kurtturuusun perusmuoto on ongelmana monin paikoin

Torjunnassa tärkeää on aikainen puuttuminen ongelmaan. Torjunta on aina helpompaa ja halvempaa mitä pienempi esiintymä on. Isotkin esiintymät ovat kyllä torjuttavissa, työtähän se vain vaatii.

Nyt saakin huokaista vähän aikaa, kun talvi on hoitanut ongelmalliset kasvit seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Kannattaa käpertyä takan eteen, hioa ensi kesän suunnitelmia torjuntaan ja kerätä voimia. Kevät on täällä taas nopeammin kuin uskoisikaan!

Jättiputki taipui talven paineen alla ja vetäytyi odottelemaan kevättä

Erota jättiputki ja karhunputki toisistaan

Maanantai 25.7.2016 klo 17.56 - Miia Korhonen

Monella tuppaa menemään jättiputki ja karhunputki sekaisin ja jos erot eivät ole selvillä niin tulee sitten hävitettyä vahingossa karhunputketkin ja se on harmillista, sillä karhunputki ei ole haitallinen vieraskasvilaji.

Sekaannusta aiheuttaa se, että molemmat kukkivat samaan aikaan ja karhunputkikin voi olla melkoisen kookas, yli parikin metriä korkea. Esittelenkin tässä kuvien kera jättiputken ja karhunputken erot, jotka ovat melkoisen selkeät, kun kuvat ovat rinnakkain. Kuvissa on kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum) sekä karhunputki (Angelica sylvestris).

Ensin voi etsiä eroavaisuuksia lehdistä.

Vanhemman jättiputken lehti on jopa pari metriä pitkä ja saman verran leveä. Lehti on liuskoittunut ja terävän sahalaitainen ja näyttääkin jo jotenkin ilkeältä. Ei tee mieli mennä koskemaan. Jättiputken lehdet ovat suuret ja peittävät.

Karhunputken lehti on selvästi erilainen ja kooltaan pienempi.

Seuraavaksi eroavaisuuksia varressa. Jättiputken varsi on punertavan laikukas ja karvainen. Karhunputken varsi on sileä ja vihreän sinertävä. Varressa voi olla myös hieman punertavaa sävyä. Jättiputken varsi on myös selvästi paksumpi. Voikin ajatella, että kukkivan jättiputken varsi on ranteen paksuinen ja karhunputkella peukalon paksuinen. Varsi on hyvä tuntomerkki, jos miettii kumpi kasvi on kyseessä.

Kokonsa puolesta jättiputki ja karhunputki eroavat selvästi toisistaan. Karhunputki on useimmiten alle 2 m korkea, kun taas jättiputki voi olla hyvinkin 4 m korkea. Kokoeroa on havainnollistettu tässä lapion kanssa. Vertaa kokoa lapion kokoon.

Jättiputki on joka suhteessa isompi ja vankempi kuin karhunputki. Kun on kerran nähnyt kukkivan jättiputken ei sitä enää sekoita karhunputkeen. Juuri nyt voikin bongata runsaasti karhunputkia tienpientareilta, se kasvaa yleisenä melkein koko Suomessa. Ihan pohjoisessa harvemmin.

Luonnon kasveja ja eläimiä voi tunnistaa sivustolla www.luontoportti.fi, jossa on todella hyvä tunnistustyökalu. Siellä voi kukkiakin tunnistaa pelkän värin perusteella.

Tässä vielä kuva kukkivasta karhunputkesta tienlaidassa.

Toivottavasti nämä kuvat selventävät jättiputken ja karhunputken eroja. Varsi on melkoisen hyvä tuntomerkki. Nyt vaan bongaamaan ympäristön kasveja ja eläimiä!

       

Jättiputkesta ja puutarhajätteestä

Sunnuntai 1.5.2016 klo 21.14 - Miia Korhonen

Miten sitä vappua voisi muuten viettääkään, kuin jättiputkia kaivamalla? Nyt on jättiputken parasta torjunta-aikaa. Maa on märkää ja kaivaminen on helppoa (tai ainakin helpompaa...). Kosteilla paikoilla jättiputki on jo 30 cm korkeaa ja kasvaa kohisten. Ensimmäisenä yritänkin suunnata purojen ja kosteikkojen äärelle, joissa jättiputkea kasvaa.

Suunnitelma oli taas selvä ja homma vaikutti helpolta, mutta jättiputki jaksaa aina yllättää. Lahdessa yhden kaupunginosan halkoo puro, jonka varrella on joskus jättiputki kukkinut. Sehän tarkoittaa sitä, että siemeniä on kulkeutunut koko puronvarsi täyteen. Vettä ei purossa ole haitaksi asti, mutta pohja onkin kivikkoa ja jättiputki on löytänyt kasvupaikat kivien koloista. Ja sehän tarkoittaa sitä, että kivet täytyy ensin saada edestä pois, jotta jättiputken juuren saa kaivettua suurimmaksi osaksi pois. Tässä kuvaa yhdestä yllättäjästä...

Kaunis vappusää ja jättiputki

Nyt olisi jokaisen hyvä kävellä oma piha ja lähiympäristö läpi. Jos löytää jättiputken niin ei muuta kuin lapio mukaan ja jättistä kaivamaan. Ylös kaivetun juuren voi pilkkoa muutamaan osaan lapiolla ja jättää kuivumaan maahan.

Tällaisia pirteitä toisen vuoden jättiputkia kaivoin useita kymmeniä yhdestä kohteesta. Ja kun kiskoo jättiputken irti maasta, niin varmasti jokainen muistaa, että kumipintaiset käsineet ovat parhaat siihen tarkoitukseen. Myös pienen jättiputken kasvineste iholla ja auringonvalon kanssa voi aiheuttaa ikäviä oireita.

Jättiputken kanssa temmeltäessä tulee tietysti muutenkin luontoa katseltua ja erityisesti pistää silmään miten paljon jättipalsami on levinnyt. Kauniita pyöreitä lehtiä tuntuu olevan jokapaikassa. Alueilla missä on jättiputkea on useasti myös jättipalsamia. Ja missä näitä kasveja on, on myös useasti puutarhajätettä. Ja missä on puutarhajätettä on myös lehtokotiloita.

Puutarhajäte houkuttelee kotiloita ja luo niille erinomaiset elinolosuhteet. Kotilo elää keskimäärin 8 vuotta ja tulee sukukypsäksi pari vuotiaana. Kotilo munii noin 200 munaa vuodessa. Kuvasta voi yrittää laskea kotiloiden määrän ja jokaiselle tänä vuonna 200 munaa, niin onpa siinä taas uutta kotiloarmeijaa tulossa. Tässä siis yksi syy, miksi puutarhajätettä ei saa kipata luontoon!

Kauniita luontoon karanneita kasveja edustavat idänsinililjat, jotka kukkivat juuri nyt ihanin sinisin kukin. Niin ja vinkkinä voin kertoa, että jos luonnossa tulee vastaan kasveja, eläimiä tai sieniä joita ei tunnista on netissä mahtava tunnistyökalu osoitteessa www.luontoportti.fi. Siellä voi esimerkiksi kasveja etsiä kukan värin tai lehden muodon perusteella. Itse kävin juuri tunnistamassa siellä perhosia ja lintujen tunnistamisen apuna sivusto on todella hyvä!

Blogi jättiputkesta ja yrityksestä nimeltään Luontoturva Ky

Torstai 10.12.2015 klo 19.16 - Miia Korhonen

Luontoturva Ky yrityksen synty ja jättiputken koealue Lahdessa

Kiinnostukseni kasveihin ja rikkaruohoihin lähti varmasti jo lapsuudesta, silloin ei vieraslajeista puhuttukaan.  Muistan nyt jo edesmenneen mummoni olleen aina keväästä syksyyn mökillään kukkahattu päässä, saappaat jalassa, aseistautunut päästä varpaisiin rikkaruohon torjuntaan soveltuvilla välineillä. Mummoni antoi kyytiä kaikelle mikä uhkasi hänen komeaa perennapenkkiään tai vihannesmaitaan. Ei kasvanut porkkanan riveissä tai liljojen välissä rikkaruohoa. Torjunta-aineita ei käytetty vaan taisteluun käytiin hikipäässä harat ja kuokat viuhuen. Toisaalta yksi mummoni metodi rikkaruohojen torjunnassa oli syödä niitä. Eräätkin nokkoset ja voikukat ovat kulkeneet omankin ruuansulatuskanavani kautta.

Minäkin tähän taisteluun rikkaruohoja vastaan jouduin nuoruudessani osallistumaan, vaikka silloin olisin mieluimmin jossain varjoisassa nurkassa kirjoja lukenut. Samoin joka vuotinen perunan ja porkkanan kylvö ja nosto on piirtynyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Parasta näissä, silloin työleireiksi kutsumissani ajan jaksoissa, oli mummon tekemät lihapullat, jonne olivat sekaan ne rikkaruohotkin joutuneet.

Oman mummonmökin hankkiessani sain mökin mukana jatkuvat riesat nimeltään vuohenputki, piparjuuri, nokkonen, voikukka sekä karhunköynnös (eli elämänlanka, kuristajakasvi, isokierto, rakkaalla lapsella on monta nimeä…). Nämä kasvit ne kasvoivatkin vallan hyvin kukkapenkeissä, marjapensaiden alla ja yleensäkin pitkin tonttia. Näiden torjuminen oli jatkuvaa taistelua ja tilanteen mukaan oli kuka kulloinkin niskanpäällä. Välillä hetken tuntui, että luonto on antautunut ja antaa minun päättää mitä missäkin kasvaa. Kunnes meni viikko ja huomasin taas jääneeni alakynteen. Sitkeällä taistelulla sain kuitenkin vallattua kukkapenkit itselleni vaikka se vaatikin jatkuvaa tarkkailua, herpaantua ei saanut.

Tämä sama tulee mieleen, kun puhutaan nyt niin paljon tapetilla olevista vieraskasvilajeista. Erityisen haitalliset vieraskasvilajit, kuten jättiputki, täytyy hävittää Suomesta. Siihen sopii aseeksi sama asenne, kuin se, millä mökilläni pääsin perennapenkkejäni piinaavista kasveista eroon eli sitkeä taistelu ja jatkuva tarkkailu. Helppoa jättiputken torjunta ei ole, eikä sitä hetkessä olla Suomesta hävitetty, mutta mahdollista sen hävittäminen on! Jos mummoni tontille olisi erehtynyt jättiputki tulemaan, olisi kasvi saanut varmasti pikaisen lähdön. Siinä olisi mummo kukkahattu vinossa, lapiolla aseistautuneena näyttänyt jättiputkelle kuka sillä tontilla se pomo olikaan.

Mummoni energia ja asenne mielessä perustin yrityksen nimeltään Luontoturva Ky. Perusajatuksena on torjua vieraskasvilajeja ympäristönäkökohdat huomioiden sekä opastaa ja luennoida aiheesta.

Tutustuin jättiputkeen jo useampi vuosi sitten ja torjuin sitä edellisessä työpaikassani. Päätettyäni opiskella vielä hortonomiksi näin kypsemmällä iällä, halusin tehdä opinnäytetyön jättiputken torjunnasta. Työ olikin helppo toteuttaa Lahdessa, jossa kaupunki on jo vuosia ollut mukana torjumassa jättiputkea. Lahden kaupungin tuella sain tehdä koealueen, jossa kokeilin erilaisia menetelmiä jättiputken torjuntaan.

Ajatuksena oli ja on edelleen, löytää jättiputkelle lisää luontoystävällisiä torjuntatapoja. Tiedetään, että torjunta-aineet, joissa on glyfosaattia, tehoavat jättiputkeen, mutta uskon, että on olemassa myös muita tehokkaita tapoja. Kunhan ne vain löydetään! Lahti on pohjavesialuetta ja siellä halutaan asiat tehdä mahdollisimman ympäristöystävällisesti ja vastuullisesti. Kemiallista torjuntaa käytettäessä onkin tärkeää ottaa huomioon ympäristönäkökohdat ja tietysti myös itse torjujan terveys. Jättiputken torjunnassa voidaankin soveltaa integroitua kasvinsuojelua eli katsotaan tapauskohtaisesti millä keinolla tai eri keinojen yhdistämisellä torjutaan. Kemiallinen torjunta voi olla joissain tapauksissa se järkevin vaihtoehto, mutta myös mekaaniset toimenpiteet, kuten kaivaminen tai peittäminen voivat tulla kyseeseen. Keinon valintaan vaikuttavat esiintymän laajuus, sijainti, ympäröivä kasvusto sekä asiakkaan toiveet.

Perustettuani Luontoturva yrityksen jatkoin yhteistyötä Lahden kaupungin kanssa. Sain vuokrata Lahden  kaupungilta alueen, jonne olin perustanut kouluaikana jättiputken torjuntaa varten koealueen. Alueella kasvaa laaja jättiputkiesiintymä, joten sinne sai helposti tehtyä 33 kpl ruutuja, joiden koko on 3 x 4 metriä. Alueella kokeilin kesällä 2015 eri tuotteita jättiputken torjunnassa. Tuloksiin ja jättiputkeen pääsee tutustumaan opinnäytetyöni kautta tästä.

Keväällä 2016 näkee miten kesällä kokeilemani tavat ovat oikeasti tehonneet. Tämä blogi on perustettu siksi, että voin kertoa kuulumisia ja kokemuksia jättiputken koealueeltani. Tulen kuvien kera näyttämään miten jättiputken tunnistaa pienestä siementaimesta aina isoon 4 metriä korkeaksi yksilöksi asti. Havainnollistan myös erilaisia torjuntamenetelmiä joita käytän, sekä kerron erilaisista tekemistäni torjuntakokeista. Toivon myös, että Te lukijat kerrotte omista kokemuksistanne jättiputken tai muiden vieraskasvilajien kanssa ja mahdollisista ideoista ja ajatuksista, joita voisin kokeilla koealueellani.

Koealueeseen pääsee tutustumaan lehtiartikkelin kautta, jossa on alueelta otettua panoraamakuvaa.