Jättiputki ja muut haitalliset vieraslajit

Keväinen esimerkki luontoon levinneistä puutarhan kasveista

Lauantai 29.4.2017 klo 21.59 - Miia Korhonen

Kevät keikkuen tulevi... Viime vuonna tähän aikaan kaivoin hiki hatussa jättiputkia ja nyt keli on vähän toinen.

Vappusää 2017

Vappusää 2016 ja jättiputkea kaivoin hikipäässä

Pari päivää sitten oli kuitenkin hyväkin keli ja kävin maastokierrosta Lahdessa. Tähän aikaan huomaa hyvin luonnosta kanukat, terttuseljat ja viitapihlaja-angervon. Kaikki nämähän ovat tuotu Suomeen puutarhakasveiksi ja harmittavan monin paikoin ne ovat myös levinneet luontoon.

Terttuselja heräämässä kevääseen

Moni ihmettelee, että mitä haittaa niistä nyt sitten on ja itsellekin se on vasta tässä viime vuosina toden teolla valjennut. Esimerkkinä alue, joka on omakotitaloalueen läheisyydessä. Omakotitalojen aitakasveina on kanukkaa sekä viitapihlaja-angervoa, jotka molemmat ovat kestäviä ja näyttäviäkin sekä kasvavat hyvin ja näitä kasvejahan saa toki ostaa ja myydä. Istuttaessa täytyy vain olla tarkkana, kasveja ei saa päästää leviämään luontoon.

Viitapihlaja-angervokin on herännyt kylmään kevääseen

Kanukka aidat ovat tässä esimerkki alueella vuosien saatossa lähteneet ryöstäytymään käsistä ja niitä onkin leikattu ja kaivettukin ja hyvä niin. Huono asia on, että leikatut ja kaivetut kasvit ovat viety pienelle metsäiselle alueelle, kaupungin maalle. Nyt tällä alueella huomaa selvän muutoksen kasvillisuudessa. Kanukka ja terttuselja ovat levinneet jo melko isoille alueille ja tästä on muun muassa se harmi, että jos alueelle haluttaisiin istuttaa uutta metsää on melkoinen työ raivata kanukat ja terttuseljat pois, jotta metsäpuiden taimet pääsisivät kasvuun. Nythän alue on melkoinen läpipääsemätön ryteikkö joka estää monien muiden kasvien kasvun sekä alueen virkistyskäytön.

Useammassakin paikassa luontoon levinneenä kuvailin taas mm. etelänruttojuurta, vuorenkilpeä, pikkutalviota... Muistutuksena: puutarha on ihana asia ja puutarhakasvit hienoja, mutta on muistettava vastuu istuttaessa kasveja. Kasveja ei saa päästää leviämään luontoon ja jokainen tietysti muistaa, että puutarhajäte täytyy käsitellä omalla tontilla tai viedä alueen jätekeskukseen. Vieraskasvilajit puutarhassa kirjoituksestani voi lukea aiheesta lisää.

Pikkutalvion ongelmallisuus on nähtävissä esimerkiksi Turussa, Ruissalossa, jossa kasvi on levinnyt laajalle alueelle luonnossa. Asiasta kirjoitettiin jo pari vuotta sitten Turun Sanomissa. Harmillisen harvoin puutarhamyymälöissä tai puutarha-alan lehdissä kasveja esiteltäessä kerrotaan miten helposti leviävät kasvit täytyy istuttaa ja niitä käsitellä, jotta kasvit eivät pääse leviämään luontoon.

Pikkutalvio on omia suosikkejani ja mainio maanpeittokasvi, mutta myös omalla tavallaan vaativa kasvi, koska leviämistä täytyy rajoittaa.

Pikkutalvio voi luontoon levitessään olla ongelmallinen

Leppoisaa vappua (lumesta huolimatta) ja aurinkoista kevättä!

Terttuselja ja kanukka Vesijärven saarilla

Perjantai 24.3.2017 klo 13.23 - Miia Korhonen

Kevät pistää parastaan kun aurinko paistaa ja taivas on kirkkaan sininen! Rupeaa olemaan viime hetket kulkea järven jäällä ja kävinkin vielä muutamalla saarella ja luodolla Vesijärvellä.

Moni ei tule ajatelleeksi mitä haittaa voisi olla kanukasta ja terttuseljasta, mutta saarilla käydessäni ymmärsin paremmin näiden kasvien ongelmallisuuden. Linnut syövät kanukan sekä terttuseljan marjoja ja samalla levittävät siemeniä uusille alueille. Saarilla joilla kävin oli monin paikoin kanukka levinnyt lähes koko saaren mitalta ja tiheä kasvu näyttäisi estävän tehokkaasti muiden kasvien kasvua, mutta myös liikkumista saarilla. Samoin terttuseljaa oli pienellä luodolla todella paljon.

Luontoon levinneenä kanukka voi haitata alueen virkistyskäyttöä

Näillä saarilla joissa kävin yritetään nyt hillitä terttuseljan ja kanukan leviämistä edelleen. Alasleikkauksilla estetään uusien marjojen muodostumista ja edelleen leviämistä.

Terttuselja leviää lintujen mukana

Terttuselja ja kanukka ovat molemmat kauniita ja hyvin yleisiä kasveja, mutta joissain paikoissa voi olla perusteltua hävittää tai ainakin estää kasvien leviäminen edelleen.

Kansallisessa vieraslajistrategiassa terttuselja on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi ja idänpensaskanukka sekä lännenpensaskanukka on luokiteltu paikallisesti haitalliseksi tai tarkkailtavaksi lajiksi. Espoossa esiintyvistä haittaa aiheuttavista vieraslajeista on tehty hyviä julkaisuja, kanukkaan ja terttuseljaan voi tutustua niidenkin kautta.

Kasveja istuttaessa kannattaa ottaa huomioon leviämistapa ja erityisesti silloin jos kasvi on luokiteltu haitalliseksi tai paikallisesti haitalliseksi.

Maaliskuu, aavistus keväästä

Torstai 9.3.2017 klo 13.32 - Miia Korhonen

Maaliskuu ja on jo aavistus keväästä! Minä ruovin lähtökuopissa ja odotan jo jättiputkia :) Viime vuonna ensimmäiset jättiputket näin 12.4. Saa nähdä miten tänä vuonna…

 Viime vuonna jättiputki oli jo näin hyvässä kasvussa 18.4.16

Haitalliset vieraslajit ovat olleet mielenpäälle talvellakin ja eri lajit ovat ongelmana eri puolella Suomea. Esimerkiksi Lahdessa ei onneksi ole harmia (ainakaan vielä) vierasperäisistä sammakkolajeista, toisin kuin Turussa. Onkin hyvä muistaa, että mitään vierasperäistä lajia ei saa päästää luontoon, ei siis terraariossa kasvatettavia sammakoitakaan.

Turussa on myös esimerkki siitä, että tavallinen ja yleinen puutarhakasvikin jota ei ole haitalliseksi luokiteltu, voi aiheuttaa luonnossa haittaa, jos se pääsee leviämään herkille alueille. Pikkutalvio (Vinca minor) on aiheuttanut harmia Turussa päästessään leviämään luontoon. Omassanikin pihassa kasvaa pikkutalvio, joka on mainio maanpeitekasvi, mutta joka tosiaan leviää aggressiivisesti ja se onkin rajattava niin, että kasvi ei pääse leviämään istutusalueeltaan.

Pikkutalvio levinneenä luontoon

Kevät kun taas koittaa ja sormet syyhyää multaan, niin kannattaa malttaa sen verran, että tarkistaa kasvista muutaman seikan, kuten leviämistavan ennen kuin sen istuttaa puutarhaansa. Vastuullinen puutarhuri kun varmistaa, että kasvi ei pääse leviämään istutusalueeltaan muualle. Aiheesta kirjoittelinkin lokakuussa.

Nyt onkin hyvä aika suunnitella puutarhaa ja nauttia kevät auringosta!

Karhunputken herkkää kauneutta keväällä

Talvisia ajatuksia ja askarteluja vieraskasvilajeihin liittyen

Sunnuntai 5.2.2017 klo 18.26 - Miia Korhonen

Näin talvellakin luonnossa liikkuessa tulee kiinnitettyä huomiota vieraskasvilajeihin, jos niitä näkyy luontoon levinneenä. Kurtturuusu erottuu ympäristöstä tietysti talvellakin piikikkäänä risukasana ja useasti kiulukoita on kiinni pensaissa vielä keväälläkin.

Kurtturuusu, erityisen haitallinen vieraslaji

Kanukan punaisia ja keltaisia oksia ”ihastelin” luonnossa paikassa jossa ne ovatkin levinneet melkoiseksi ryteiköksi. Harmillista, koska alue on muuten luonnontilaista. Puutarhassa kanukat ovat kyllä kauniita, mutta niitä istuttaessa on rajattava istutusalueet niin, että kasvit eivät pääse leviämään istutusalueeltaan. Uusille kasvupaikoille kanukat leviävät myös lintujen mukana, jotka syövät niiden marjoja.

Lännenpensaskanukka ja idänpensaskanukka luokitellaan tarkkailtavaksi tai paikallisesti haitalliseksi vieraslajiksi.

Viitapihlaja-angervoon jää talveksi kuivuneet ruskeat kukinnot, joista sen erottaa helposti. Viitapihlaja-angervo on paljon käytetty pensas viherrakentamisessa ja puutarhoissa Kestävyytensä vuoksi se onkin suosittu monessa paikassa. Istuttaessa on kuitenkin otettava huomioon kasvin aggressiivinen leviäminen ja leviämisensä vuoksi sen istuttamista ja paikkaa kannattaakin harkita tarkkaan. Istutusalue on rajattava niin, että viitapihlaja-angervo varmasti pysyy istutusalueellaan vielä 20 vuoden päästäkin eikä pääse leviämään luontoon juurivesojensa avulla.

Viitapihlaja-angervo on tarkkailta tai paikallisesti haitallinen vieraslaji, joka voi levitä luontoon.

Olen yrittänyt keksiä jättiputken ontoille kuivuneille varsille jotain käyttöä ja ainakin ne sopivat hyönteishotellin tekoon, kuten myös karhunputket (ei haitallinen vieraslaji). Olen kuivattanut mm. karhunputken ja jättiputken varsia ja käyttänyt niitä hyönteishotelleihin, joita olen nikkaroinnut :) Tiedän muutamia paikkoja, joissa on jättiputken kukinnot poistettu, mutta varret jätetty pystyyn. Kuivuneet varret pysyvät useita vuosia pystyssä ja niitä olenkin nyt hyödyntänyt askartelussa.

Jättiputken kuivunut ontto varsi

Talvista askartelua, hyönteishotelli! Jouluisista kukkakoreista jäi sammalta ja nekin sai kierrätettyä tähän. Takkapuista revin tuohta ja käpyjä, risuja ym. luonnonmateriaalia on löytynyt omalta pihalta.

Jos törmää talvella jättiputken kuivuneisiin varsiin, joista kukintoa ei ole leikattu kesällä, niin täytyy tarkistaa onko kukinnoissa vielä siemeniä kiinni. Kuivuneetkin kukinnot, joissa siemenet on kiinni kannattaa leikata ja laittaa ehjään jätesäkkiin, jonka voi laittaa sekajätteeseen, jos siemeniä ei itse pysty hävittämään polttamalla. Kannattaa myös huomioida, että jos liikkuu talvella alueella jossa on kuivuneita jättiputkia ja kukintoja niin joitain siemeniä voi olla myös hangen päällä. Siinä sitten liikkuessa voi saada jonkin siemenen kengänpohjaankin ja levittää jättiputken uudelle alueelle.

Kuivuneessa jättiputken kukinnossa siemeniä kiinni

Ehkä myös askartelen jättiputken varsista Luontoturvalle kirjaimet messuille! LT = LuontoTurva :)

Kaikenlaisia askartelu ajatuksia voi syntyä kun luonnossa liikkuu!

Kesän huomioita luontoon levinneistä lajeista

Maanantai 14.11.2016 klo 8.53 - Miia Korhonen

Talvi on aluillaan ja nyt on hyvä aika summata menneen kesän huomioita. Kesällä tuli liikuttua ympäri Suomen tutustumassa haitallisten vieraskasvilajien tilanteeseen. Eri paikoissa oli hieman eri lajit ongelmana, mutta yksi yhteinen riesa tuntui löytyvän joka paikasta, jättipalsami. Jättipalsami on levinnyt ympäri Suomen ja nyt siitä haluttaisiinkin eroon. Kasvihan on tuotu tänne puutarhakasviksi, mutta tehokkaasti siemenestä leviävänä lajina jättipalsami on harpannut nopeasti puutarhoista luontoon.

Jättipalsami valtaa nopeasti isoja alueita estäen muiden kasvien kasvun

Jättiputken torjuntaan on ryhdytty monin paikoin toden teolla, mutta tehtävää on vielä paljon. Vaikka jättiputken haitoista on puhuttu jo vuosia, eivät kaikki edelleenkään miellä sen torjuntaa niin kovin tärkeäksi. Tähän on kylläkin tulossa muutos, nythän kansallinen vieraslajilaki sekä vieraslajiasetus tuovat maanomistajalle velvoitteita jättiputkien suhteen. Myöskin keltamajavankaalia torjutaan kansallisen vieraslajilain ja –asetuksen voimin.

Maanomistajalla on velvoitteita jättiputken torjunnassa ja leviämisen estämisessä

Mitä enemmän haitallisiin vieraslajeihin tutustuu, sitä enemmän niitä näkee. Huolestuneena pistin merkille, että isot tattaret, kuten japanintatar on levinnyt yllättävän monessa paikassa. Tattarien haitoista pitääkin puhua enemmän ja torjuntaan kannattaa alkaa heti. Tattaret ovat hankalia torjuttavia ja niiden leviäminen täytyy estää.

Tatar on levinnyt ulkoilutien varteen puutarhajätteiden mukana

Pienoisena yllätyksenä tuli viitapihlaja-angervon aggressiivinen leviäminen metsäaukeilla, jossa se voikin olla todellinen riesa ja hankala poistettava. Puutarhajätteen luontoon viemisen seurauksena oli havaittavissa, että myös etelänruttojuuri on levinnyt monin paikoin.  Erityisesti jäi mieleen paikka, jossa ruttojuuri oli levinnyt ulkoilureitin varrella, jonne kasvi oli selkeästi matkannut kottikärryillä läheisistä omakotitaloista…

Etelänruttojuuri on matkannut kottikärryillä puutarhasta ulkoilureitin varteen ja kestää pari kertaa kesässä tehtävän piennarniiton

Espanjansiruetana yleistyy hälyttävää vauhtia ja sen torjuntaan kannattaa kiinnittää huomiota. Lahdessa on pakon edestä totuttu lehtokotiloihin, mutta nyt näyttää, että espanjansiruetana yrittää myös kotiutua tänne! Se on estettävä. Lehtokotilot ovat jo tarpeeksi ikäviä, mutta reilut 10 cm pitkät espanjansiruetanat ovat ihan omaa luokkaansa.

Espanjansiruetana yleistyy kovaa vauhtia

Erityisesti rannikon hiekkarantoja valtaa kurtturuusun perinteinen muoto, joka estää rantojen käyttöä. Kurtturuusun leviäminen täytyykin saada kuriin. Huomattavaa kuitenkin on, että kaikki ruusut eivät ole haitallisia. On jalostettu myös vähemmän kiulukoita tuottavia lajikkeita, jotka myöskään eivät tee paljoa juurivesoja. Jos omassa pihassa on sitä perinteistä kurtturuusua, kannattaa ne vaihtaa vähemmän ongelmallisiin kasveihin.

Kurtturuusun perusmuoto on ongelmana monin paikoin

Torjunnassa tärkeää on aikainen puuttuminen ongelmaan. Torjunta on aina helpompaa ja halvempaa mitä pienempi esiintymä on. Isotkin esiintymät ovat kyllä torjuttavissa, työtähän se vain vaatii.

Nyt saakin huokaista vähän aikaa, kun talvi on hoitanut ongelmalliset kasvit seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Kannattaa käpertyä takan eteen, hioa ensi kesän suunnitelmia torjuntaan ja kerätä voimia. Kevät on täällä taas nopeammin kuin uskoisikaan!

Jättiputki taipui talven paineen alla ja vetäytyi odottelemaan kevättä

Tatar leviää puutarhoista luontoon

Maanantai 10.10.2016 klo 17.28 - Miia Korhonen

Japanin- ja jättitatar sekä näiden risteymä hörtsätatar ovat luokiteltu haitallisiksi vieraslajeiksi Suomessa ja ihan aiheesta. Isot tattaret ovat olleet suosittuja puutarhakasveja kookkaan kasvunsa ja voimakkaan leviämisensä vuoksi. Tässähän on käynyt niin kuin monilla muillakin haitallisilla vieraslajeilla, halutut ja toivotut ominaisuudet ovatkin muutaman vuoden päästä ongelma.

Tunnista tatar: kookkaat lehdet, puumainen varsi, korkeus 2 - 4 metriä

Esimerkiksi japanintatar leviää voimakkaasti juurensa avulla. Pihan perälle näkösuojaksi aikoinaan istutettu kookas tatar lähteekin nopeasti valtaamaan itselleen tilaa ja karkaa istutusalueensa ulkopuolelle. Kasvista innostunut istuttaja huomaakin äkkiä olevansa pulassa kun tatarta rupeaa pukkaamaan useiden metrien päästä kohdasta, jonne kasvi alun perin oli istutettu. Omalta tontilta tatar sitten lähtee oma aloitteisesti ilahduttamaan naapuriakin ja siitä sitä saakin sitten naapurin kanssa kovaäänistäkin puhetta aikaiseksi. Ymmärrettävästi naapuri ei ehkä ilahdu tästä valtaajakasvista. Erityisen hankala tilanne on jos tatar on istutettu vaikkapa mökille, lähelle ”villiä luontoa”. Mökillä käydään harvemmin ja tatar saa rauhassa levitä tontilta luontoon.

Tatar leviää juurella ja karkaa nopeasti istutusalueeltaan

Puutarhajätteen oikein käsittely on tärkeää ja siitä olen kirjoittanut monessakin blogissa, kuten kurtturuusujen yhteydessä. En siis saarnaa tässä kohtaa asiasta enempää :)

Jaa, että mitäs se tatarten leviäminen sitten haittaa, kasvihan se on ja luonnon monimuotoisuudesta hömpötetään jatkuvasti muutenkin? Tämän tyylisiä kysymyksiä olen pohtinut monenkin ihmisen kanssa ja ymmärrän kysymyksen. On ehkä vaikea ajatella jonkin kasvin olevan niin iso ongelma, että siitä kannattaa kohkata ja sitä torjua. Muttamutta… Luonnon monimuotoisuudellahan tarkoitetaan lajien runsautta ja elinympäristön moninaisuutta ja äkkiä ajateltunahan japanintatarkin sitä tuo. Näin tietysti onkin, mutta ongelma tuleekin siinä, että uudelle kasvupaikalle päästyään isot tattaret pystyvätkin leviämään niin voimakkaasti, että ne estävät muiden kasvien kasvun ja maisema yksipuolistuu. Jonkin lajin hallitsematon leviäminen keikuttaa luonnon tasapainoa ja vaikuttaa moniin asioihin. Jos japanintatar tai jokin muu haitallinen vieraslaji tukahduttaa alkuperäiset kasvit, niin myös niillä alkuperäisillä kasveilla viihtyvät hyönteiset ym. öttiäiset häviävät ja kun hyönteiset häviävät vaikuttaa se taas lintuihin ja muihin eläimiin. Jonkin alkuperäisen lajin häviäminen tai väheneminen vaikuttaa niin moneen asiaan, että kokonaisuutta ei tule aina ajateltuakaan.

Tatarten leviäminen luontoon täytyy estää ja helpointa se on silloin kun ongelma ei ole vielä kasvanut järin suureksi. Kasvien torjunnassakin pätee sama asia kuin monessa muussakin, varhainen puuttuminen estää isommat ongelmat.

Tatar on hankala hävitettävä, koska uuteen kasvuun riittää juuren palanenkin. Juuristo on syvällä ja laajalla alueella, joten isojen kasvien kaivaminen pelkällä lapiolla on melkoisen työlästä. Apuun kannattaakin ottaa kone. Kaivamisessakin useasti tahtoo jäädä jokin juuren palanen ja aluetta täytyykin tarkkailla muutama vuosi vielä kaivamisen jälkeenkin. Jos tataren alkuja näkyy torjutulla alueella, niin on syytä tarttua lapioon ja kaivaa ne heti pois. Kaivetut tattaren juurakot voi toimittaa oman alueensa jätekeskukseen, missään tapauksessa niitä ei saa kipata luontoon! Myös peittämistä mustalla muovilla voi kokeilla, mutta peittämistä on varauduttava jatkamaan usean vuoden ajan.

Kuvassa luontoon levinnyt jättitatar estää näkemän järvelle täysin

Espanjansiruetana, haitallinen vieraslaji

Perjantai 9.9.2016 klo 19.17 - Miia Korhonen

Yhä useammalle espanjansiruetana on tuttu näky Pohjois-Suomea myöten. Espanjansiruetana on alkujaan Länsi-Euroopasta, josta se on saapunut Suomeen puutarhatuotteiden mukana ja laji luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi Suomessa.

Haittaa tämä suursyömäri aiheuttaa erityisesti puutarhoissa ja viljelmillä syöden lähestulkoon kaikkia kasveja sekä hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Espanjansiruetanan lima on todella sitkeää ja ikävä limavana jääkin paikkoihin, joissa se on kulkenut.

Espanjansiruetana täytyy tunnistaa, koska yhtä isokokoinen etana on meillä luontaisesti  esiintyvä ukkoetana, joka elelee pääasiassa metsissä, eikä esiinny suurina massoina. Ukkoetanasta ei ole viljelyksillä haittaa, eikä se ole haitallinen vieraslaji, joten älä hävitä ukkoetanaa!

Otin pari kuvaa ja yritän kuvien kautta havainnollistaa espanjansiruetanan ja ukkoetanan erot.

Espanjansiruetana

Espanjansiruetanaa esiintyy massoittain puutarhoissa, puistoissa, viljelyksillä. Se leviää erityisesti maansiirtojen, maa-aineksen, kasvien ja puutarhajätteen mukana. Alueella, jossa on paljon espanjansiruetanoita, niitä näkyy myös kävelyteillä ja poluilla.

Espanjansiruetanan yleisin väritys on likaisen punaruskea, mutta väri voi vaihdella punertavasta melkein mustaan. Jos mietit onko löytämäsi mötkylä espanjansiruetana, katso hengitysaukon sijainti. Espanjansiruetanalla hengitysaukko sijaitsee kilven etupäässä. Hengitysaukko on ainoastaan etanan oikealla puolella. Jalan reunassa on tummia pystyviivoja. Hännän pää on pyöreähkö. Kooltaan espanjansiruetana on täysikasvuisena reilut 10 cm ja paksuudeltaan noin peukalon paksuinen. Erityisesti sateen jälkeen näitä möhkäleitä näkee massoittain paikoissa joihin ne ovat päässeet pesiytymään.

Ukkoetana

Ukkoetana elää useimmiten metsissä syöden sieniä ja lahoavaa kasviainesta. Joskus harvemmin sitä voi nähdä erityisesti sammaloituneissa pihoissa.

Ukkoetana on harjaetana ja sillä onkin selässä selvästi näkyvä pitkittäinen harjas ja tyypillisesti tummat kylkijuovat, jotka voivat olla katkollisia, kuten kuvan yksilöllä. Muuten väritys voi vaihdella mustan, harmaan ja ruskean eri sävyissä. Hengitysaukko sijaitsee kilven takaosassa, oikealla puolella. Hännän pää on melko terävä. Kooltaan ukkoetana on samaa luokkaa kuin espanjansiruetana eli reilut 10 cm.

Jos lajitunnistuksen jälkeen päädyit siihen, että löytösi on espanjansiruetana niin silloin hävittäminen on tarpeen. Espanjansiruetana täytyy hävittää mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti, ilman tarpeetonta kärsimystä. Esimerkiksi kiehuvaan veteen tiputtaminen tappaa espanjansiruetanan nopeasti. Espanjansiruetanoita ei kannata käsitellä paljain käsin, sillä niiden limassa on listeria bakteeria.

Parasta aikaa espanjansiruetanan bongaukseen on aikainen aamu sateen jälkeen. Keväällä torjuntaan on parasta valmistautua toukokuussa. Kun lämpöä on riittävästi lähtevät espanjansiruetanat etsimään ruokaa ja valmistautuvat munimaan ensimmäisen satsin. Munia tulee keväästä syksyyn asti. Välttämättä espanjansiruetana ei tarvitse paria lisääntyäkseen, mutta useasti ne kuitenkin parittelevat.

Kuvassa kipollinen espanjansiruetanoita. Huomaa etanoiden väritys, osa on melko tummia ja osa punertavia.

Syksy on myös hyvää aikaa vähentää tuholaiskantaa. Syksyn sateet saavat myös espanjansiruetanat liikkeelle ja munimaan. Kerääminen on tehokas ja välttämätön torjuntakeino. Ympäristön kasvusto kannattaa pitää lyhyenä ja varmistaa että maahan ei ole jäänyt lautoja, muovia ym. minkä alla etanat voivat piileskellä. Espanjansiruetana ei kestä kuivuutta ja tätä kannattaa hyödyntää torjunnassa. Kannattaa myös miettiä mistä tuo puutarhaansa kasveja ja maa-ainesta, näiden mukana myös espanjansiruetanan munat ja myös aikuiset etanat päätyvät uusiin paikkoihin. Älä vie puutarhajätettä luontoon! Espanjansiruetana ja myös monet muut haitalliset vieraslajit leviävät erityisesti puutarhajätteen mukana.

Espanjansiruetanasta ja lehtokotilosta kirjoittelin lisää Nekon blogiin. Siellä on mm. vinkkejä aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen ja torjuntaan.

Espanjansiruetanan hävittämiseen tarvitaan ympäristöstään välittäviä ihmisiä ja talkoilla saadaankin hyviä tuloksia aikaan. Talkoilla siis espanjansiruetanoidenkin kimppuun!

Jättipalsami leviää siemenestä

Sunnuntai 21.8.2016 klo 14.57 - Miia Korhonen

Jättipalsami leviää siemenestä ja nyt voikin kuulla iloista poksuntaa, kun jättipalsami ampuu siemeniään monen metrin päähän. Jättipalsami on päätynyt Suomeen niin kuin moni muukin haitallinen vieraslaji, puutarhakasvina. Puutarhoista jättipalsami on levinnyt luontoon ja sitä tavataankin melkeinpä koko Suomessa. Palsamin kukkahan on kaunis, mutta ongelmana on, että se leviää hyvin nopeasti luonnossa ja muodostaa tiheitä kasvustoja joissa ei muut kasvit sitten pääsekään kasvamaan. Myös kotilot pitävät jättipalsamien valtaamista alueista, siellä piisaa syötävää ja suojaa niille.

Jättipalsamin siemenkodat

Jättipalsamin siemen ei muodosta maahan siemenpankkia samalla lailla kuin esimerkiksi jättiputki, jonka siemen säilyy maassa itämiskykyisenä kymmenkunta vuotta. Jättipalsamin saisi siis hävitettyä jo parissa vuodessa sitkeällä kitkennällä. Ongelmalliseksi asian tekee se, että jättipalsami leviää nopeasti ja valtaa isoja alueita. Kitkeminen monen hehtaarin alueelta on iso urakka.  Myös niittoa voisi käyttää torjuntakeinona. Niitossa hankaluutena on, että katkaistu jättipalsami tekee helposti myös uutta kasvua varren tyngästä ja niitto täytyykin tehdä muutaman kerran kesässä ja tarkkailla niitettyä aluetta, että kasvi ei pääse kukkimaan ja siementämään. Kitkeminenkin täytyisi tehdä pari kertaa kesän aikana ja kitkettyäkin aluetta tarkkailla. Alueilla joissa jättipalsamia kasvaa runsaasti pitäisi saada ihmisiä innostumaan talkoista! Porukalla jättipalsamista pääsisi kyllä eroon. Monessa kaupungissa ja kunnassa järjestetäänkin palsamitalkoita, joihin voi kaikki kynnelle kykenevät osallistua.

Jättipalsami voi tehdä nivelkohdistaan uutta kasvua, jos kasvi katkaistaan liian ylhäältä

Alueilla joilla jättipalsami jo ampuu siemeniään, on torjunta jo myöhässä sille vuodelle. Nyt tehtävä niitto tai kitkentä saa aikaan sen, että siemenet leviävät helposti vieläkin laajemmalle alueelle. Siementämään valmiiden jättipalsamien seassa kävelijä saa päälleen siemensateen ja sen jälkeen saa siemeniä kaivella sekä saappaista että hiuksista. Kokemusta on… Jouduin kahlaamaan jättipalsamien meren läpi jättiputkien luo ja palsamin siemeniä oli korvassakin. Tuntui että kypärä ja suojalasit olisivat olleet tarpeen jättipalsamin siementulituksessa :) Hyvää tarkoittava palsamin kitkijä siis helposti levittää mukanaan siemeniä uusille alueille, jos kasvia rupeaa hävittämään väärään aikaan.

Jättipalsamin kukka ja siemeniä

Jättipalsamin kitkeminen olisikin hyvä tehdä jo ennen kuin kasvi kukkii tai ainakin hyvissä ajoin ennen kuin siemenet kehittyvät ja ponkaisevat maailmaan. Ei jättipalsamia turhaa sanota paukkukasviksi!

Erota jättiputki ja karhunputki toisistaan

Maanantai 25.7.2016 klo 17.56 - Miia Korhonen

Monella tuppaa menemään jättiputki ja karhunputki sekaisin ja jos erot eivät ole selvillä niin tulee sitten hävitettyä vahingossa karhunputketkin ja se on harmillista, sillä karhunputki ei ole haitallinen vieraskasvilaji.

Sekaannusta aiheuttaa se, että molemmat kukkivat samaan aikaan ja karhunputkikin voi olla melkoisen kookas, yli parikin metriä korkea. Esittelenkin tässä kuvien kera jättiputken ja karhunputken erot, jotka ovat melkoisen selkeät, kun kuvat ovat rinnakkain. Kuvissa on kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum) sekä karhunputki (Angelica sylvestris).

Ensin voi etsiä eroavaisuuksia lehdistä.

Vanhemman jättiputken lehti on jopa pari metriä pitkä ja saman verran leveä. Lehti on liuskoittunut ja terävän sahalaitainen ja näyttääkin jo jotenkin ilkeältä. Ei tee mieli mennä koskemaan. Jättiputken lehdet ovat suuret ja peittävät.

Karhunputken lehti on selvästi erilainen ja kooltaan pienempi.

Seuraavaksi eroavaisuuksia varressa. Jättiputken varsi on punertavan laikukas ja karvainen. Karhunputken varsi on sileä ja vihreän sinertävä. Varressa voi olla myös hieman punertavaa sävyä. Jättiputken varsi on myös selvästi paksumpi. Voikin ajatella, että kukkivan jättiputken varsi on ranteen paksuinen ja karhunputkella peukalon paksuinen. Varsi on hyvä tuntomerkki, jos miettii kumpi kasvi on kyseessä.

Kokonsa puolesta jättiputki ja karhunputki eroavat selvästi toisistaan. Karhunputki on useimmiten alle 2 m korkea, kun taas jättiputki voi olla hyvinkin 4 m korkea. Kokoeroa on havainnollistettu tässä lapion kanssa. Vertaa kokoa lapion kokoon.

Jättiputki on joka suhteessa isompi ja vankempi kuin karhunputki. Kun on kerran nähnyt kukkivan jättiputken ei sitä enää sekoita karhunputkeen. Juuri nyt voikin bongata runsaasti karhunputkia tienpientareilta, se kasvaa yleisenä melkein koko Suomessa. Ihan pohjoisessa harvemmin.

Luonnon kasveja ja eläimiä voi tunnistaa sivustolla www.luontoportti.fi, jossa on todella hyvä tunnistustyökalu. Siellä voi kukkiakin tunnistaa pelkän värin perusteella.

Tässä vielä kuva kukkivasta karhunputkesta tienlaidassa.

Toivottavasti nämä kuvat selventävät jättiputken ja karhunputken eroja. Varsi on melkoisen hyvä tuntomerkki. Nyt vaan bongaamaan ympäristön kasveja ja eläimiä!