Jättiputki ja muut haitalliset vieraslajit

Talvi, rauhoittumisen aikaa

Sunnuntai 6.12.2020 klo 10.18

Kesän tohinan jälkeen sitä on oppinut arvostamaan tätä pimeän aikaakin. Pääsee rauhoittumaan, ottamaan aikaa itselleen. Luonto on aina ollut itselle se voimanlähde ja mieli lepääkin, kun ottaa kameran mukaan ja menee metsään kuuntelemaan mitä sillä on sanottavaa. Metsän syli on niin rauhoittava.

Luonnon voimasta on poikinut ajatus myös kuviini ja teksteihini, joita julkaistaan joulukalenterin muodossa NEKOn facebook sivuilla. NEKO on Hämeenlinnalainen melkein 80 vuotias pieni perheyritys, joka toimii puutarhatuotteiden valmistajana sekä jälleenmyyjänä.

Luonnon voima kuvasarjan kuvat on nähtävillä myös Luontoturvan sivujen valokuva-albumissa.

Tietysti sitä luonnossa liikkuessa pitää ainakin toisella silmällä vahtia haitallisten vieraskasvien varalta, mutta pääpaino on löytämisen ilossa, mitä kaikkea ihanaa ja kaunista luonto meille tarjoaakaan! Nautitaan siis tästäkin ajasta. Ja päivähän rupeaa pitenemään jo parin viikon päästä, kohta on siis taas kevät!

Tunnistatko haitallisten vieraskasvien siemenet?

Tiistai 24.11.2020 klo 15.46 - Miia Korhonen

Talvea kohden mennään ja nyt on taas aikaa istahtaa tietokoneen ääreen. Monet haitalliset vieraskasvit leviävät siemenistä, mutta kuinka moni tietää miltä minkäkin kasvin siemen näyttää ja mitkä ovat siementen yleisimmät leviämisen väylät? Aihetta voi kerrata kesän kirjotuksestani.

Aihehan on ajankohtainen. Luonnossa liikkuessa ei tule ajateltua, että samalla me itse voimmekin levittää haitallisiakin vieraskasveja eteenpäin. Monet tutut "pahikset" leviää siemenistä ja siemenet ovat päätyneet loppukesästä maahan. Nyt kun lumikaan ei ole vielä maassa, ainakaan täällä Lahden korkeuksille, maa on märkää ja kengissä on syvät pitourat.... Kaikenlaista tarttuu kengän pohjiin ja voihan sieltä löytyä jonkun tutunkin kasvin siemeniä, kuten lupiinin tai jättipalsamin. Siemenet sitten tippuvat jonnekin ja siitä alkaakin kasvin uusi elämä uudella alueella.

Kuvassa on jättiputken siemeniä ja saappaani kärki

Kuivatin ja laminoin muutaman yleisemmän haitallisen vieraskasvin siemeniä ihan vain sen vuoksi, jotta pystyn näyttämään miltä minkäkin kasvin siemenet näyttävät. Korona on sotkenut Luontoturvan tilauksista järjestämiä haitallisten vieraslajien tiedotusnäyttelyitä ja luentoja, mutta kun tilanne taas joskus normalisoituu niin näitäkin siemeniä voi käydä hypistelemässä ihan paikan päällä.

Jättiputken siemen on hyvin kevyt ja litteä, lupiinin ja jättipalsamin siemenet taas näyttävät pieniltä pippureilta. Nämä kaikki siemenet liikkuvat ihmisten, koneiden, eläinten, maansiirtojen, puutarhajätteen, veden mukana uusille alueille. Kurtturuusun siemen kelluu hyvin ja on myös lintujen herkkua päätyen veden ja lintujen mukana kauaksikin emokasvista. Siitä juttua Panu Kuntun kertomana voi lukea tästä.

Kuvasta muuten huomaa, että nyt on työhommissa maastokausi ohi, kynnet on lakattu :)

Leviämisen väylistä ja tiedottamisen tärkeydestä kirjoittelin laajemmin juttua viime vuoden puolella, vilkaise se tästä.

Ja jouluun on enää kuukausi ja sittenhän on jo taas melkein kevät! Marraskuun ihanuutta ikuistin samalla kun pulahdin uimaan. Hieman viileältä vesi tuntui....

Iloa ja valoa pimeyteen, nautitaan tästäkin :)

Kurtturuusu ongelmana

Perjantai 23.10.2020 klo 14.10 - Miia Korhonen

Kurtturuusun ongelmallisuus tuli todettua Hangon rannoilla käydessä. Äkkiä katsottuna valtalajina näytti olevan juurikin kurtturuusu useammassakin kohdassa ja kymmenien ellei satojen metrien matkalla.

Kurtturuusuhan on kotoisin Koillis-Aasiasta ja alkuperäisellä levinneisyysalueellaan Tyynen valtameren äärellä se kasvaa hiekkaisilla ja soraisilla merenrannoilla. Suomeen kasvi on tuotu koristekasviksi, mutta erinomaisen leviämiskykynsä avulla kasvista on tullut todellinen ongelma monin paikoin.

Kurtturuusu leviää vaakajuurella sekä siemenistä lintujen levittämänä. Siemenet levivävät myös vesiteitse kelluen vedessä ja ajelehtien pitkiäkin matkoja uusille alueille.

Panu Kunttu kertoi Turun Sanomissa hyvin kurtturuusun ongelmallisuudesta. Kuntun mukaan ruusun kiulukka eli "ruusunmarja" houkuttelee esimerkiksi viherpeippoja, ja ennen pitkää ulosteen mukana poistuva siemen säilyy suolistossa itämiskykyisenä.

– Kun viherpeippo syö kurtturuusun siemeniä, niin ne saattavat kulkeutua jopa 200 kilometriä linnun mukana, Kunttu huomauttaa.

Matka riittää esimerkiksi Tampereelta Selkämeren tai Saaristomeren ulkosaaristoon tai Kajaanista Perämeren Hailuotoon.

Vesistöjen varsilla levittäytyminen onnistuu myös vesitse, sillä kiulukka pysyy pinnalla jopa kymmenen kuukautta. Siinä ajassa virta, tuuli ja aallot ehtivät viedä pitkälle, kertoo Kunttu.

Kurtturuusun ongelmista puhuttaessa mainitaan erityisesti saaristot ja rannikot, mutta niin kuin olen ennenkin kirjoitellut niin ongelma on kyllä jo siirtynyt myös sisämaahan. Lahdenkin seudulla on paljon vesistöä ja rantaa sekä harjuja, joissa näkyy jo nyt kurtturuusun leviäminen.

Kurtturuusu Salpausselän harjulla

Kurtturuusua Lahdessa Vesijärven rannalla

Kurtturuusun tunnistamisesta tulee aina välillä kysymyksiä minullekin ja tässä muutama asia, johon voi kiinnittää huomiota, jos miettii mikä ruusu on kyseessä.

Kurtturuusun kukka on väriltään vaaleanpunainen (Rosa rugosa) tai valkoinen (Rosa rugosa f. alba) ja kukassa on 5 terälehteä.

Lehdet ovat syvän vihreitä, uurteisia, paksuja. Kiulukat eli marjat ovat nauriin muotoisia. Varressa on tiheästi erikokoisia piikkejä.

Nythän on hyvä muistaa, että kaikki ruusut eivät ole haitallisia vieraskasveja. Kurtturuusun Rosa rugosa –laji ja sen valkokukkainen muoto Rosa rugosa f. alba on luokiteltu kansallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi. On kuitenkin paljon muita ruusulajikkeita, joita ei ole luokiteltu haitallisiksi.

Jalostettu tarhakurtturuusu, ei haitallinen. Katso kukan terälehtien määrää.

Kuvan ruususta voi jo kukan terälehtien määrästä huomata, että kyseessä ei ole haitalliseksi luokiteltu ruusu.

Kurtturuususta lisää tietoa www.vieraslajit.fi

Marunatuoksukki

Sunnuntai 4.10.2020 klo 11.30 - Miia Korhonen

Marunatuoksukkiin (Artemisia vulgaris) olen harvemmin törmännyt, mutta nyt oli niin hyvä mahdollisuus ottaa kasvista kuvia, että oli pakko räpsiä tuntomerkeistä kuvaa.

Marunatuoksukin tähkämäiset kukinnot

Marunatuoksukki on kotoisin Pohjois-Amerikasta, Suomeen kasvi voi kulkeutua linnunsiementen mukana. On esitetty arvioita, että siemenet voivat säilyä maaperässä elinkykyisinä jopa 40 vuotta. Kasvi on pystykasvuinen ja haaroittuva. Korkeutta voi olla yli metrin.

Marunatuoksukki on asterikasveihin kuuluva kasvi, joka voi allergisoida voimakkaasti. Kasvi muistuttaa pujoa. Herkimmät voivat saada kosketuksesta iho-oireita.

Marunatuoksukin lehti ja varsi

Kasvi on yksivuotinen ja leviää siemenistä. Myöhään kukkivana kasvina se ei kerkiä tuottamaan itävää siementä Suomessa tällä hetkellä, ilmaston muuttuessa voi tilanne olla toinen. Esiintymiä täytyy tarkkailla ja ryhtyä torjuntatoimiin, jos kasvi rupeaa tuottamaan itämiskykyisiä siemeniä ja leviämään.

Kuvauspaikalle kasvi on voinut päätyä jossain vaiheessa linnunsiemenien mukana. Alueella on vanha pihapiiri, jossa on kaiveltu maata ja ehkä siemen on odotellut jo vuosia maassa saadakseen hyvät kasvuun lähtö olosuhteet. Maanmuokkauksen myötä siemen on voinut päätyä pintaan ja saada potkua itämiseen ja kasvuun. Aluetta tarkkaillaan ja katsotaan mitä sieltä ensi vuonna nousee.

Lisää kuvia kasvista on Luontoturvan kuva-albumissa.

Kasvit on kyllä kiehtovia ja aina kun törmää itselle uuteen kasviin vaikkapa kotipihassa, niin kannattaa ryhtyä selvittelemään mikä kasvi on kyseessä. Isoilta harmeilta voi välttyä, jos haitalliset ja helposti leviävät kasvit tunnistaa jo ensimmäisestä yksilöstä.

Marunatuoksukista voi ilmoittaa havaintoja Turun yliopiston siitepölytiedotukseen siitepolytiedotus@utu.fi tai 050 345 2398. Ilmoituksessa tulee kertoa kasvin löytöpaikka (katuosoite ja kuvaus löytöpaikasta tai GPS-koordinaatit), kasvien lukumäärä ja löytäjän yhteystiedot mahdollisia lisätietoja varten. Lajinmäärityksen varmistamiseksi ilmoitukseen on hyvä liittää mukaan kuva, mikäli se vain on mahdollista.

Myös vieraslajit.fi sivustolle voi kasvin havainnot ilmoittaa.

Espanjansiruetana vai ukkoetana?

Tiistai 1.9.2020 klo 16.22 - Miia Korhonen

Yhä useammassa paikassa voi törmätä espanjansiruetanaan, joka on haitallinen vieraslaji ja jota kuullaan joskus sanottavan "tappajaetanaksi". Lahdessakin uusia esiintymiä on tullut kesän aikana tietoon. Espanjansiruetanan hävittäminen on melkoisen työlästä, jos se on päässyt leviämään jo laajoille alueille. Torjunnassa tarvitaan silloin alueen asukkaiden apua.

Espanjansiruetana haitallinen vieraslaji

Lahdessa tiedotusta aiheesta on viety maastoon alueille, joista on tullut ilmoituksia espanjansiruetanoista.Tärkeää on kertoa myös ukkoetanasta, joka ei ole haitallinen.

Torjunnasta on saatu myös hyviä kokemuksia. 2016 löytyi Lahdesta alue, jossa poimin siruetanoita ämpärikaupalla. Alueelle oli tuotu paljon puujätettä, jonka alla etanat munivat ja viihtyivät hyvin. Alue siistittiin ja puujäte vietiin suoraan polttoon alueen jäteasemalle, jotta jätteen mukana ei päässyt leviämään etanat tai niiden munat.

Jatkuvan keräämisen ja alueen siistimisen lisäksi käytettiin ferramol etanansyöttiraetta, jota laitettiin heti keväällä, kun etanat heräilee / kuoriutuu munista. Toinen kierros raetta laitettiin kesällä ja vielä loppukesästä kertaalleen. Alueelta on löytynyt tänäkin kesänä muutama etana, mutta alkutilanteeseen nähden tilanne on parantunut paljon. Hankalaksi kokokaan etanoiden hävittämisen alueelta tekee se, että alue on moottoritien penkereen läheisyydessä, jossa on paljon kivikkoon muodostuneita maakuoppia eli etanoille on siellä paljon kosteita kuoppia elää ja talvehtia.

Kerää espanjansiruetanat astiaan (maito/mehu/muovipurkki yms.), jossa on ruokaetikkaa pohjalla. Etana kuolee heti jouduttuaan etikkaan. Laita astia ja kuolleet etanat sekajätteeseen. Huomioi, että maitopurkista voi vuotaa läpi etikkaa.

Asutusalueilla kaikkien alueen tahojen olisi osallistuttava espanjansiruetanan hävitystalkoisiin. Torjunnasta ja viime vuoden tunnelmista voi lukea lisää tästä.

Niin kuin jo tuossa aikaisemmin totesin, että meidän luonnon etana, ukkoetana, EI ole haitallinen ja sitä ei ole tarpeen hävittää.

Opettele siis erottamaan ukkoetana ja espanjansiruetana toisistaan ja vilkaise kirjoitukseni aiheesta tästä.

Lehtokotilosta ja espanjansiruetanasta voi lukea kirjottamastani jutusta Nekon blogista. Neko on Hämeenlinnalainen perheyritys, joka valmistaa ja jälleenmyy puutarhatuotteita.

Haitalliset vieraskasvit ja siementen leviäminen

Maanantai 31.8.2020 klo 15.22 - Miia Korhonen

Nyt onkin taas hyvä aika muistuttaa miten haitalliset vieraskasvit päätyvätkään aina vaan uusille alueille. Ensin on tietysti selvitettävä miten mikäkin kasvi leviää. Meistä jokainen voi tahtomattaan levittää siemenestä leviäviä kasveja uusille alueille. Yleisimminhän se tapahtuu niin, että kävellään jonkin alueen läpi ja siemenet tarttuvat kengän pohjiin, vaatteisiin, eläinten turkkiin. Jossain vaiheessa meidän kävelyreittiä siemenet sitten tippuvat maahan ja jatkavat elämää siinä.

Jättipalsami ampuu juuri nyt siemeniään monen metrin päähän. Jos kasvi on lähellä tien reunaa, siirtyy siemenet helposti ihmisten ja myös ajoneuvojen mukana eteenpäin. Maansiirrot, puutarhajäte ja virtaava vesi on tietysti myös niitä leviämisen väyliä.

Jättipalsamista ja sen torjunnasta Lahdessa kirjoittelin myös Nekon blogiin. Neko on Hämeenlinnalainen pieni perheyritys, joka toimii puutarhatuotteiden valmistajana ja jälleenmyyjänä.

Jättipalsami leviää siemenistä

Komealupiini leviää myös siemenestä ja nythän sen siemenpalot on jo auenneet tai aukeamassa ja siemenet varisseet maahan. Samat leviämisen väylät kuin jättipalsamillakin.

Komealupiini leviää siemenistä

Jättiputkenkin siemenet rupeavat olemaan jo kypsiä ja siemenet varisevat maahan.

Jättiputki leviää siemenistä

Kurtturuusu pääsee leviämään ilmateitse kauaksikin, kun linnut syövät marjat ja samalla siemenet. Siemenet eivät sula linnun ruuansulatusjärjestelmässä, joten ne päätyvät jonnekin linnun lentoreitin varteen.

Kurtturuusu leviää siemenistä

Kannattaakin ottaa selvää kasvien leviämistavoista ja miettiä miten juuri minä itse voin estää osaltani leviämistä.

Kurtturuusua rantahiekalla

Tiistai 28.7.2020 klo 19.16 - Miia Korhonen

Kurtturuusua pidettiin pitkään etupäässä rannikon ongelmana. Valitettavasti ongelma on myös sisämaassakin ja siihen törmään ainakin viikottain.

Aina kannattaa ilmoittaa havaitsemansa haitalliset vieraslajit ja miten / minne niitä ilmoitetaan niin siitä voi lukaista Luontoturvan uutisista.

Lahden alueella kun paljon hääräilen, niin täällä voi ilmoittaa vieraslajeista e-palautteena Lahti.fi sivuston kautta. Joskus ilmoituksia tulee minulle sähköpostinkin kautta ja ne myös menee kaupungin tietoon.

Yksi ilmoitus koski rantahiekalle levinnyttä kurtturuusua ja ilmoitetusta paikasta kaivelinkin lapiolla ruusun taimia pois. Ilmoitus tuli onneksi siinä vaiheessa, kun kurtturuusut olivat vasta pieniä ja ne oli helppo kaivaa juurineen pois hiekasta.

Torjunta on aina helpompaa, jos haitallinen kasvi ei ole kerennyt levitä vielä laajalle alueelle ja on vasta taimi asteella. Tämän vuoksi on tärkeää ilmoittaa kaikki haitallisten vieraslajien havainnot.

Luontoturvan valokuva-albumissa on kuvia kurtturuususta. Huomioi, että kaikki ruusut eivät ole haitallisia, kiinnitä huomiota ruusun lehtiin, piikkeihin ja kukan väriin sekä terälehtien määrään.

Pienet kurtturuusun alut on helppo kaivaa rantahiekasta lapiolla pois

Kurtturuusu on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi ja siitä voi lukea lisää vieraslajit.fi sivustolta.

Kerrataan kasvit joihin jättiputki sekoitetaan

Maanantai 6.7.2020 klo 20.02 - Miia Korhonen

Kirjoittelin viime vuonna kuvien kera kasveista joihin täällä Lahden seudulla jättiputki on yleisimmin sekoitettu. Nyt on aika kerrata kasvit ja sen voi tehdä tästä.

Jättiputki aloitaa kukintaansa ja niin tekee myös idänukonputki ja karhunputkikin. On todella hienoa, että ihmiset huomioi ympäristöään ja aina kannattaa ilmoittaa alueen kuntaan / kaupunkiin, jos epäilee kasvin olevan jättiputki. Jos pystyy vielä ilmoitukseen laittamaan kuvan mukaan niin se nopeuttaa aina tunnistamista. Parhaassa tapauksessa voi huokaista helpotuksesta, jos kasvi ei jättiputki olekaan. Ja jos on niin silloin täytyy ryhtyä kiireesti torjuntatoimiin.

Idänukonputkessahan on kellertävä kukinto ja se on ainakin näillä seuduilla hyvinkin yleinen.

Ja muita kasveja joihin jättis on sekoitettu voi tosiaan vilkaista viime vuoden blogista.

Japanintatar, hankalasti hävitettävä haitallinen vieraskasvi

Perjantai 12.6.2020 klo 9.26 - Miia Korhonen

Suomessa japanintatar ei onneksi vielä ole päässyt yhtä isoksi ongelmaksi kuin Iso-Britaniassa. Täällä ei ole vielä havahduttu kasvin tuomiin todellisiin ongelmiin. Olen sanonut jo vuosia, että jättiputken kanssa pärjää, senhän saa kyllä hävitettyä, mutta japanintataren kanssa ollaan isoissa ongelmissa.

Esimerkkinä Lahdesta japanintatar on levinnyt metsäalueella, jonne se on päätynyt tonteilta. Kasvihan on tuotu puutarhankasviksi meille ja siinä on käynyt se tavallinen tarina, puutarhoista kasvi on levinnyt luontoon. Ihminen on siis ihan itse syypää tämänkin haitallisen vieraslajin leviämiseen.

Japanintatar leviää juurella ja päätyy uusille alueille usein puutarhajätteen huolimattoman käsittelyn seurauksena, maansiirtojen mukana tai sitten kasvi karkaa juurensa avulla tonttien ulkopuolelle.

Hyviä, helppoja, nopeita, ympäristöystävällisiä torjuntakeinoja en japanintatarelle tunne. Erityisen hankala sitä on hävittää laajoilta metsäalueilta, missä peittäminen, kaivaminen, jatkuva useita kertaa kesässä ja vuosia kestävät niitot ei tule kyseeseenkään. Silloin joutuu hankalan tilanteen eteen. Pyrin välttämään viimeiseen asti kemiallista torjuntaa, mutta joskus joutuu miettimään mikä on pienempi paha. Annetaanko jonkun kasvin vallata tietty alue vai onko parempi yrittää kemiallista torjuntaa jos muut vaihtoehdot ei auta? Mitä haittaa kyseisen kasvin leviämisestä alueella olisi? Entä mitä haittaa voisi aiheutua kemiallisesta torjunnasta? Siinäpä kysymyksiä, joihin ei ole helppoja vastauksia.

Kaivamisessa ja maansiirroissa taas tullaan ison kysymyksen eteen, miten tataren saastuttama maa-aines hävitetään ja käsitellään niin, että siitä ei tule uutta ongelmaa? Lisäksi japanintatar leviää pienistä juuren paloistakin eli kaivaessa saadaan harvoin hyvää tulosta isoilla alueilla ja kaivaminen täytyisi tehdä parin metrin syvyydeltä usein kymmenien metrien alueilta. Kaivetulle aluelle täytyy tuoda uutta maata ja siinä täytyy varmistaa, että uusi tuotu maa on haitallisista vieraslajeista vapaa. Mietintään tulee kustannukset, tehokkuus ja kannattavuus.

Asia mihin myöskään ei ole kiinnitetty huomiota on hankalimpien haitallisten vieraskasvien vaikutus kiinteistöjen arvoon. Kuka haluaa ostaa kiinteistön joka on japanintataren tai muun hankalan kasvin valtaama? Tästä asiasta karmivaa esimerkkiä löytyy Iso-Britaniasta.

Ainakin kannattaa olla selvillä mitkä ovat pahimmat haitalliset vieraskasvit ja mitä niiden hävittäminen kiinteistöltä vaatii. Hävittämisen vastuu on kuitenkin kiinteistön omistajalla eikä auta, että juuri sinä itse et ole kasveja istuttanut kiinteistölle, jonka olet ostanut. Torjunnan vastuusta voi lukea lisää tästä.

Sahalinintatar

Kannattaa huomioda se, että näitä isoja puutarhaan tuotuja tatar kasveja on erilaisia. Japanintatar on hankalin ja se onkin on luokiteltu kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Samoin on luokiteltu sahalinintatar entiseltä nimeltään jättitatar sekä tarhatatar, joka on japanintataren ja sahalinintataren risteymä.

Kansallisesti haitallista vieraslajia ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen EU:n ulkopuolelta eikä myöskään toisesta EU-maasta, pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa, saattaa markkinoille, välittää taikka myydä tai muuten luovuttaa.

Näiden lisäksi meiltä puutarhoista löytyy erilaisia röyhytataria, joita ei löydy haitallisten vieraslajien luetteloista, mutta joita ei silti saa päästää leviämään luontoon. Luontoon levitessän näistäkin kasveista voi tulla haitallisia. Röyhytataria näkee ainakin Lahden seudulla levinneen jo monin paikoin luontoon ja syy siihen on etupäässä edellä mainitsemani puutarhajäte luonnossa ja maansiirrot.

Röyhytatarkin voi olla ongelma levitessään luontoon. Tällä parin sadan metrin pätkällä ei ojan pientareilla näe muuta kasvillisuutta kuin röyhytatarta....

Lue juttu https://www.meillakotona.fi/artikkelit/kasvaako-pihallasi-japanintatar-kasvi-saattaa-tunkeutua-jopa-talon-perustuksiin-seitsenmetrisilla-juurillaan

Tekstistä avattavat linkit kertovat karua tarinaa japanintataren haitallisuudesta Iso-Britaniassa!

Luontoportti.fi sivustolla on myös asiaa aiheesta.

Nyt olisi viimeistään täälläkin aiheellista saada jämäkämpää tiedotusta ja keskustelua japanintataresta, puutarhajätteestä, maansiirroista ja vastuusta haitallisten vieraslajien leviämisessä.

Vesijärvisäätiö, vesikasvikortit ja jättipalsami

Tiistai 9.6.2020 klo 19.05 - Miia Korhonen

Jättipalsami viihtyy tunnetusti erityisesti kosteilla paikoilla ja senpä takia kirjoittelinkin Päijät-Hämeen vesijärvisäätiön blogiin jättipalsamin torjunnasta www.vesipostiblogi.fi

Juttu löytyy myös www.facebook.com/vesijarvi

Torjunta on juuri nyt ajankohtainen ja kannattaa tarttua toimeen ennen kuin jättipalsami alkaa edes kukkia.

Vesijärvisäätiön toimintaan voi tutustua www.vesijarvi.fi

Mainio tapa oppia yleisimmistä veskikasveista on tutustua HolaLake-hankkeeseen koottuihin vesikasvikortteihin. Katso vesikasvit ja rannanhoito pdf tästä.

Hankkeeseen voi tutustua tarkemmin www.vesijarvi.fi/hankkeet/holalake/

Tapaaminen viinimäkikotilon kanssa

Perjantai 22.5.2020 klo 16.09 - Miia Korhonen

Tänään keskustelin ystäväni viinimäkotilon kanssa töiden lomassa. Samalla alueella olemme ennenkin tavanneet ja pidänkin mielenkiinnosta silmällä viinimäkikotilo kantaa tällä alueella.

Herra/rouva viinimäkikotilo ensin hieman ujosteli, mutta rupesi sitten juttusille. Kerroin hänelle vieraslajeista ja niiden mahdollisista haitoista, hän sanoi: pitäisikö katsoa peiliin, kun puhutaan vieraslajeista. Aivan, ehkä niinkin. Kuka tai mikä nyt kenellekin vieraslaji missäkin on.

Korona tilanne päivitettiin ja kummatkin totesi terveitä olevansa, paitsi viiniksen silmien pyöräytys taisi kertoa hänen ajattelevan, että kaikkia sitä vapaaksi päästetäänkin.... Hänellä silmät ovat pitkien sarvien päässä.

Toivotimme hyvät päivän jatkot, minä etsin jättiputkia ja viinis jatkoi keskeytynyttä ruokailuaan voikukan lehdillä.

Miten viinimäkikotilo tuolle alueelle on päätynyt siitä voi lukaista aikaisemmin kirjoittamassani jutussa. Samaisessa jutussa on tietoa myös mustapääetanasta ja vähän muustakin.

Kotiloitahan on vaikka minkälaisia ja niistä tietoa löytyy ötökkätieto sivustolta.

Pitäkäähän silmällä mitä kaikkea siellä maassa möngertääkään, voi vaikka löytyä tällaisia uusia tuttavuuksia :)

Hyvät työilmat

Tiistai 19.5.2020 klo 19.53 - Miia Korhonen

Ihan paras kevät ikinä, ilmat kohillaan :) Kaikki muut kasvit juroo ja lähtee hitaasti kasvuun, mutta jättiputki porskuttaa ja ne onkin nyt helppo huomata metsässäkin, kun muu kasvillisuus ei ole vielä kunnolla lähtenyt kasvuun. Kohta luonto täyttää maiseman vihreän vehreällä ja silloin on jo hankalampi bongata pieniä jättiputkia.

Jättiputken lehti yllättäen tulleen lumen keskellä

Eikä tuli kaivaessa hiki, maa on kosteaa (helppo kaivaa jättis juurineen pois), eikä ole hyttysiäkään. Hyvät työilmat siis! Nautin tästä ihan täysillä, olenkohan ainoa....

Tässä muita luonnosta löydettyjä vieraslajeja

Terttuselja on kaunis ja hyvin tunnistettava näin keväällä

Viitapihlaja-angervon väritys on hieno keväällä

Vaikka viitapihlaja-angervo on hyvä ja kauniskin puutarhanpensas niin luontoon sitä ei saa päästää leviämään. Kuvan alueella näkee hyvin sen mitä tarkoittaa, kun jokin kasvi on paikallisesti haitallinen. Viitapihlaja-angervo ja kanukka on vallannut metsäalueen. Nyt siellä vielä pääsee kulkemaan, mutta kunhan kesä kunnolla tulee ja lehdet näihin pensaisiin niin eipä tuonna sekaan sovi. Metsäpuuntaimia tuonne on melkoisen toivotonta istuttaa. Lähiomakotialueelta on alueelle viety puutarhajätteitä ja alue onkin melkoinen aarre aitta haitallisille vieraslajeille.

Ensimmäiset espanjansiruetanatkin on kerätty. Harmillisesti levinnyt nyt jo Lahdenkin alueella.

Minä se vaan nautin viileydestä, eiköhän sitä hellettäkin vielä saada niin tulee jokaiselle jotakin :) Ja tätä kirjoittaessa tulee rakeita niin, että peltikatto raikaa. Kevät on siis täällä.

Tunnista haitalliset vieraskasvit keväällä

Keskiviikko 6.5.2020 klo 19.46 - Miia Korhonen

Toukokuu on maailman parasta aikaa! Luonto herää eloon, ihanaa vihreyttä, auringon ensi huuma, ei itikoita :) Kevät hullaannuttaa ja saa jättiputkenkin tuntumaan ystävältä, jota ei ole nähnyt koko pitkänä talvena. Huuma häviää kyllä äkkiä, kun muutaman päivän on jättiputkia kaivellut.

Niin kuin olen aikaisempinakin vuosina sanonut, kevät on parasta torjunta-aikaa. Maa on kosteaa ja kaivaminen on helpompaa. Mitä pienempi taimi sitä pienempi juuri. Jättiputkisilmä täytyy herätellä talven jäliltä, pienetkin taimet oppii kyllä nopeasti erottamaan muusta kasvillisuudesta.

Tunnista jättiputken siementaimi

Jättiputkea sekä myös muita kasveja voi torjua peittämällä. Peittäminen on helpointa tehdä nyt kun kasvit ovat lähdössä kasvuun ja siitä voi lukea juttua tästä. Ja viime kevään tunnelmia voi kerrata tästä.

Otin tänään keväisiä kuvia maastosta. Paljon muitakin haitallisia vieraslajeja, kuin vain jättiputki, on hyvässä kasvussa. Torjuttavat kasvit täytyy tuntea niiden kaikissa kasvun vaiheissa.

Jättipalsami viihtyy kosteassa maastossa

Tässä purossa on ollut myös jättiputki levinneenä. Viisi vuotta olen torjunut jättiputkea puron varrelta ja tänä keväänä ei löytynyt kuin parikymmentä taimea. Tällainen kivikkoinen, jyrkkä puron varsi on erittäin hankala alue torjuttavaksi. Työ on käsityötä, jättiputket on kaivettu lapiolla juurineen kivien raoista. Jättipalsami lähtee onneksi kitkemällä.

Jättiputki ja jättipalsami kasvuun lähdössä puron varrella

Lahden seudulla on monia haitallisia vieraskasveja levinneenä luontoon. Hyvä olisi muistaa, että se tavallinenkin puutarhankasvi voi muodostua haitalliseksi, jos kasvi ei pysy istutusalueellaan ja pääsee leviämään ympäristöön. Ja niin kuin miljoonaan kertaan olen muistuttanut, puutarhajätettä ei saa viedä luontoon. Monet haitalliset vieraskasvien esiintymät on alkujaan lähteneet leviämään puutarhajätteen luontoon viennin seurauksena. Vanhemmasta kirjoituksestani voi lukea mihin kaikkeen olen maastossa törmännytkään....

Etelänruttojuuri leviää uusille alueille usein puutarhajätteen ja maansiirtojen mukana

Röyhytatar on luontoon levitessään ongelmallinen.

Kurtturuusu on haitallinen vieraskasvi

Mutta kaikista tänäänkin bongaamistani vieraskasveista huolimatta nautin kyllä suunnattomasti saadessani olla ihan pihalla päivät pitkät ja ihmetellä luonnon heräämistä. Nautitaan keväästä, kesä on ihan kohta täällä!

Lahopuu kokeilu ja haitalliset vieraslajit

Sunnuntai 12.4.2020 klo 15.07 - Miia Korhonen

Keväisiä muistoja

Torstai 2.4.2020 klo 13.04 - Miia Korhonen

Kevät keikkuen tulevi! Lahden seudulla on nyt parina päivänä saatu lunta, jota ei muuten koko talvena olekaan tullut...

Ensimmäiset jättipalsamin alut bongasin viikko sitten ja nyt onkin hyvä valmistautua tunnistamaan haitalliset vieraskasvit, ne lähtevät ihan kohta kasvuun.

Kevään 2020 ensimmäinen jättipalsami

Viime vuosina olen kirjoitellut useampiakin kevät juttuja Luontoturvan blogiin. Viime vuonna aloitin torjuntakauden 19.4.19 kaivelemalla jättiputkia ja samalla kuvasin lupiinin ja jättipalsamin alkuja, siitä lisää tästä. On se hyvä, että on tätä blogia tullut pidettyä, eihän sitä muuten millään muistaisi milloin on kausi alkanut ja mitä on tapahtunut :)

Suunnilleen samoihin aikoihin torjuntakausi aina käynnistyy. 2018 kevät tunnelmia ja kuvia jättiputkista tästä. Blogin arkistosivulta löytyy kirjoitukset kuukausittain, sieltä voi katsoa mitä hommia on tehty vieraslajien saralla keväisin.

Nyt on hyvää aikaa teroittaa lapiot ja valmistautua taistoon jättiputkia ja muita haitallisia vieraskasveja vastaan! Ensimmäiset jättiputket tuli jo uniin, siitä tietää, että torjuntakausi on lähellä :)

Iho-oireita jättiputkista ja muista sarjakukkaisista kasveista

Perjantai 27.3.2020 klo 9.32 - Miia Korhonen

Jättiputket siintävät jo mielessä, kohta alkaa torjuntakausi :) Silmiini sattui juttu Kotipuutarhalehdestä 3/2018. Kasvitieteen professori Sinikka Piipon haastattelussa kerrottiin vihannesten aiheuttamista iho-oireista.

Jättiputkihan kuuluu sarjakukkaisiin kasveihin. Piippo kertoi jutussaan, että iho-oireita yhdessä auringonvalon kanssa aiheuttavat kasvit ovat useimmiten sarjakukkaisia. Jättiputken lisäksi sarjakukkaisiin kuuluvat monet kasvit, kuten myös tutut tilli, persilja, kumina, lipstikka, palsternakka ja selleri. Näissä kasveissa on furanokumariineja, jotka aiheuttavat oireita. Pahimmat oireet tulevat usein varhain keväällä ja kesällä. Hikoilu ja kosteus pahentavat oireita.

Kutina ja punoitus ovat lievempiä ja melko yleisiäkin oireita valolle herkistäviä kasveja käsitellessä. Vakavammat oireet on harvinaisempia. Henkilö, joka on heinä-, pujo tai koivuallergikko on alttiimpi saamaan oireita kuin muut. Kosketusallergia on yleisempää kuin valokosketusallergia. Eniten oireita esiintyy henkilöillä, jotka ovat paljon tekemisissä kasvien kanssa, kertoo Piippo.

Itse olen tämän huomannut jättiputkien kanssa työskennellessä. Olen heinä-, pujo- ja koivuallergikko ja pienikin ihokosketus jättiputken kanssa aiheuttaa minulle ikävämmän luokan ihopunoitusta, kirvelyä ja särkyä useita päiviä. Olen saanut jättiputken hipaisun ranteeseen ja kokemus oli kivulias. Huomaan, että olen herkistynyt vuosien saatossa työskennellessäni jättiputkien kanssa ja reagoin niiden hajuunkin, joka tuntuu erityisen painostavalta kesäkuumalla.

Eri ihmiset reagoivat eri tavalla jättiputkenkin kasvinesteeseen. Tärkeää on estää jättiputken kasvinesteen pääsy iholle suojavaatteilla.

Suojaudu käsitellessäsi jättiputkia

Kokonaisuudessaan artikkeli: Voiko vihannesten käsittely aiheuttaa iho-oireita? on Kotipuutarhan digilehdessä ja vaatii kirjautumisen. Kasvikset.fi sivustolla on yleisesti kasvisten aiheuttamista allergisista reaktioista, pdf aiheesta tässä.

Haitalliset vieraslajit ja lomamatka

Torstai 5.3.2020 klo 17.49 - Miia Korhonen

Haitalliset vieraslajit ovat ongelmana joka puolella maailmaa. Asiaan voi törmätä vaikkapa lomareissulla Kanarian saarilla. Kasvien ja kasvituotteiden tuontivaatimukset EU:n ulkopuolelta muuttuivat 14.12.2019. Tämä näkyi omalla lomareissulla siten, että asiasta valistettiin jo tullessa lentokentällä ja järjestetyillä valmismatkoilla oppaat kertoivat asiasta linja-autossa hotellille.

Miten tämä nyt sitten näkyy tavalliselle tallaajalle? Esimerkiksi niin, että rantakojuissa oli myytävänä ihanan näköisiä jääkaappimagneetteja, joissa oli kiinni pieni ruukku ja siinä vähän multaa ja kaktus. Nämä ihanuudet täytyy siis jättää ostamatta, koska niitä ei saa tuoda Suomeen.

 Selvää on, että myöskään mitään kasvien pistokkaita ja ylipäätään mitään elävien kasvien osia ei saa tuoda, vaikka kuinka tekisi mieli kokeilla saako kotona kasvamaan Kanarian saarilla niin upeasti kasvavan Bougainvillean, jota ihmeköynnökseksikin kutsutaan. Tätä kasvia saa kyllä ostaa puutarhamyymälöistä Suomessa, koska silloin tuontisäädökset on jo otettu huomioon ja kasvi on tuotu Suomeen kaikkien säädösten vaatimalla tavalla.

Lähtiessä Suomeen päin ja matkaeväitä miettiessä täytyy pitää mielessä, että esimerkiksi appelsiiniä ei voi tuoda Suomeen Kanarian saarilta ilman kasvinterveystodistusta. Matkaevääksi sitä vastoin voi ottaa banaanin, kookoksen, durian, taatelin ja ananaksen, näille kasvinterveystodistusta ei vaadita.

Lähiömutsi sivustolla on kerrottu selkokielellä, miksi tuontivaatimuksia muista maista on ja mitä haittaa tuoduista kasvituliaisista voi olla, lue juttu tästä.

Luontoturvan blogissa tuontivaatimuksista.

Otetaan matkoilta muistoja vain kuvina, tehdään niistä kansio ja palataan haaveissa nauttimaan lämmöstä ja kasveista!

Huomioita vuosien varrelta jättiputkista Luontoturvan koealueella

Sunnuntai 26.1.2020 klo 13.10 - Miia Korhonen

Innostuin jättiputkista ollessani aikanaan viherpalvelussa töissä, jossa jättiputkien torjunta kuului työnkuvaan. Ihastuin heti suureen jättiläiseen, ihanan kamala kasvi ja aivan väärässä paikassa Suomen luonnossa. Kiinnostus aiheeseen synnytti myös opinnäytetyön, jonka tein opiskellessani Hämeen ammattikorkeakoulussa Lepaalla.

Opinnäytetyössä halusin kokeilla erilaisten torjuntamenetelmien tehokkuutta jättiputken torjuntaan. Ajatuksena oli löytää kustannustehokas tapa isoille alueille kaupunkien tarpeeseen.

Lahdessa kävin 2014 alueella, jossa oli kasvanut jättiputkia jo useiden vuosien ajan. Jättiputket olivat levinneet noin hehtaarin kokoiselle alueelle, joten koepinta-alaa oli riittävästi. 2015 huhtikuussa perustin opinnäytetyötä varten alueelle koealueen.

Tavat, joita kokeilin jättiputken torjunnassa ja kokeen tulokset ovat kokonaisuudessaan luettavissa opinnäytetyöstäni, joka on Theseus tietokannassa. 

Seurasin tiiviisti 2015 keväästä syksyyn viikoittain koealuetta ja kokeilin torjuntatapoja. Jättiputki on kyllä kunnioitusta herättävä kasvi!

Jättiputkiin hurahtamisesta ja opinnäytetyöstä seurasi se, että perustin yrityksen Luontoturva ky, joka aloitti toimintansa virallisesti 1.1.2016 ja sillä tiellä olen edelleen. Vaikka jättiputket on vieläkin se ykköskasvi, sydämen valittu, niin mukaan on tullut myös muita kasveja joita torjutaan. Vieraslajit.fi sivustolta voi lukea Luontoturvan alkumetreistä lisää.

Kuvasin koealuetta usean vuoden ajan, tein torjuntaa ja kirjailin havaintoja ylös.

Useita vuosia koealuetta seuratessa ja torjuntatapoja kokeillessa on jättiputki ja sen elämä tullut todella tutuksi. Ja varmaa on, että jättiputki on hävitettävissä. Työtä, taitoa ja aikaa se vaatii, mutta torjunta onnistuu kyllä.

Koealueen ruudutus purettiin tammikuussa 2020, mutta alueella tulee nousemaan vielä vuosia yksittäisiä jättiputkia, joten tarkkailua ja torjuntaa tehdään edelleen.

Koealueen lähimetsää on myös tarkkailtava. Jättiputken siemenet voivat kulkeutua tällä alueella ihmisten ja eläinten mukana uusille paikoille. Pitäisikin aina muistaa, että liikkuessa alueilla, joissa on siemenestä leviäviä kasveja voi itse tahtomattaan levittää kasvia uusille alueille. Siemenet tarttuvat esimerkiksi kengän pohjiin ja eläinten turkkiin.

Kainkenlaista muutakin tuli havainnoitua koealueella, kuten lehtokotiloita. Seurasin jättiputkia, joiden varret olin katkaissut ja katkaistuihin varsiin kerääntyi lehtokotiloita, jotka näyttivät kuolevan varsien sisälle. Miksi näin, niin se ei selvinnyt. Lehtokotilot kyllä pystyvät kiipeämään jättiputken vartta pitkin ja syövät lehtiä, mutta miksi ne kuolivat jättiputken varren sisälle mennessään, niin se oli mysteeri. Oliko varsi liian liukas kiivetä pois ja kotilot hukkuivat sadeveteen, jota oli varren sisällä vai mitä tapahtui. Jos joku keksii ratkaisun miksi näin tapahtui, niin ajatuksia olisi mukava kuulla :)

Touhuaminen jättiputkien ja muiden haitallisten vieraskasvien kanssa jatkuu edelleen. Kokemuksista koealueelta on hyötynyt myös asiakkaat, joille olen voinut tehdä kokemuksien pohjalta torjuntasuunnitelmia ja tehokasta jättiputkien torjuntaa. Viidessä vuodessa on tullut tutuksi Lahdenkin jättiputkien esiintymät, joita on tiedossa tällä hetkellä noin 300. Kaikkia tiedossa olevia paikkoja torjutaan ja tarkkaillaan eli työtä riittää vielä ennen kuin jättiputket on hävitetty kokonaan Lahdesta saati sitten koko Suomesta.

Lahden kirjastoihin tiedotusta vieraslajeista 2020

Torstai 16.1.2020 klo 20.32 - Miia Korhonen

Kevättä kohden ollaan taas menossa ja tiedotusta vieraslajien mahdollisista haitoista suunnitellaan Lahdessa. Valokuvanäyttelyitä haitallisiin vieraslajeihin liittyen on ollut Lahden alueen kirjastoissa jo 4 keväänä ja niin tulee myös tänä keväänäkin.

Joka vuosi mietin vähän eri näkökulmaa aiheeseen ja tänä vuonna viedään Lahden kirjastoihin tietoa alueen luonnosta ja miten vieraslajit voivat ja ovat jo vaikuttaneet luontoon. Puutarhajätteen käsittelystä muistutellaan samalla.

Lahdessahan on tehty monenlaista työtä, jotta vieraslajien mahdolliset haitat ja alueen yleisimmät haitalliset vieraslajit tunnistettaisiin ja siitä kirjoittelinkin marraskuussa Luontoturvan blogiin.

Olen niin kevät ihminen, kuin olla ja voi ja tähän aikaan rupean jo haaveilemaan keväästä ja lumien sulamisesta, mutta ainakaan tällä hetkellä ei tarvitse odotella lumien sulamista, kun eihän näillä korkeuksilla lunta ole ollut kuin ohi kiitävän hetken. Nähtäväksi jää, tuleeko sitä talvea ollenkaan. Kaikesta huolimatta kevättä kohden mennään ja pidetään silmällä mitkä vieraskasvit lähtevät ensimmäisenä kasvuun!

Viinimäkikotilo ja muita nilviäisiä

Keskiviikko 18.12.2019 klo 8.56 - Miia Korhonen

Vanhempia valokuvia selatessa löysin kuvia viinimäkikotilosta (Helix pomatia), johon olen törmännyt Kouvolan seudulla. Tavalliseen lehtokotiloon (Arianta arbustorum) tottuneelle viinimäkikotilo olikin mielenkiintoinen uusi tuttavuus.

Viinimäkikotilon sanotaan olevan herkullista syötävää ja Suomeen se olisikin päätynyt ihmisten toimesta ja juuri syömätarkoitukseen. Tämä Etelä- ja Keski-Euroopassa luonnonvaraisena esiintyvän kotilon kuori on väriltään harmahtava, kermanvaalea tai kellertävänruskea, kooltaan noin 4 – 5 cm. Kierteitä kuoressa on 5 – 6.

Nykyisellä tietämyksellä viinimäkikotiloa ei pidetä haitallisena lajina, vaikka se meillä vieraslaji onkin. Siitäkin huolimatta mitään vieraslajia ei saa päästää luontoon. Näkemäni Kouvolan yksilökin oli alueelle päätynyt ihmisen toimesta, joka oli tarkoituksella päästänyt kotiloita luontoon. Viinimäkikotiloita pidetään myös lemmikkeinä terraarioissa ja jos harrastuksen lopettaa ei mitään terraarion lemmikkiä saa päästää luontoon! Yllättäviä ongelmia voi tulla kun omasta mielestään harmittoman eläimen vapauttaa luontoon, vaikka sen tekisi hyvässä tarkoituksessa.

Viinimäkikotilo (Helix pomatia) lisää kuvia Luontoturvan kuva-albumista

Vieraslajit.fi sivustolta voi lukea luontoon päätyneistä vierasperäisistä sammakoista sekä myös kissasta, jota ei ensi ajatuksella tule pidettyä vieraslajina, saati haitallisena. Haitalliseksi voidaan kuitenkin luokitella villiintyneet luonnonvaraisena elävät kissat, joita Suomessakin katsotaan olevan. Eli, minkä eläimen tahansa ottaa lemmikikseen, on siitä otettava vastuu ja huolehdittava siitä asianmukaisesti viimeiseen asti.

Toinen asia on sitten meille vahingossa esimerkiksi kasvien mukana päätyvät tuholaiset, kuten uutena lajina mustapääetana (Krynickillus melanocephalus). Lajia on jo havaittu Suomessa ja tänne se on päätynyt todennäköisesti taimien mukana. Aiheesta puhuttiin myös vieraslajiseminaarissa 2.12.19 Helsingissä.

Lauri Urho, seminaari ja työpaja vieraslajeista 2.12.19

Espanjansiruetanasta ja myös ukkoetanasta kirjoittelin viimeksi kesällä Luontoturvan blogiin, sieltä voi käydä tarkistamassa miltä ne näyttivätkään.